Kolumnit

Ilmastoahdistuksen hokeminen ahdistaa – Voisimmeko alkaa puhua ilmastoilosta, tekojen kautta?

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Pandemian pitäessä myös julkisuuden ilmaherruutta on jo ehditty tuskailla, kuinka ongelmista isoin, ilmastonmuutos, on väistynyt kuvasta. Ikään kuin tuo massiivinen jumbojetti olisi ammuttu alas ja unohdettu merenpohjaan. No ei ole.

Kyllä ne maailman ilmastoekspertit tekevät siellä jossain taustalla tärkeää taustatyötään, ja kunhan virus voitetaan, päästään taas Asiaan. On liian aikaista olla optimisti, mutta voi kunpa koronasota toisi myös ilmastotaistoon uutta ymmärrystä kansainvälisestä kohtalonyhteydestä.

Ilmastojohtamisesta on myös kyse. Sattuneesta syystä Suomen hallituksen ilmastojohtajuus on jouduttu nyt panemaan pakastimeen. Onkin tärkeää, että kunnissa työ jatkuu.

Osallistuin alkuviikosta pakon saneleman muodin mukaiseen etäsessioon, jossa käytiin läpi Hiilineutraali Hämeenlinna 2035 -ohjelmaa. Väki oli innoissaan. Onhan homma lähtenyt ihan reippaasti liikkeelle. Valtuusto hyväksyi toimenpideohjelman viime kuussa.

Liki kaikista tähänastisista tuloksista on jo tämänkin lehden sivuilla kerrottu, mutta välillä on hyvä ottaa mukava asento ja vähän myhäillä. Tyytyväisyys kannustaa, kunhan siihen ei tyydytä.

Isoja ja pieniä juttuja: kaupunki on liittynyt kuntien energiatehokkuussopimukseen, jäteastioiden pisimpiä tyhjennysvälejä pidennetään, joukkoliikennettä on tehty houkuttelevammaksi. – Tiesittekö muuten, että Hämeenlinnan kaupunkibusseissa on kohta Suomen pisimmät vaihtoajat?

Tavoite on, että Hämeenlinnan kaupungin alueella kaiken toiminnan hiilijalanjälki hupenee nollaan. Alue siis tuottaa ilmakehään yhtä paljon hiilipäästöjä kuin se pystyy sitomaan hiilinieluihin.

Päästöt Hämeenlinnassa ovatkin jonkin verran vähentyneet. Toki taustalla ovat myös valtion ja EU:n tiukentuvat ympäristösäädökset. Muttei sen tarvitse vähentää iloa omista saavutuksista.

Digisessiossa tuli esiin tympiintyminen ilmastoahdistus-sanaan. Niin, miksei tässäkin voisi mennä ilon kautta, niin hoopolta kuin se nyt voikin tuntua. Ei siis ilmastoahdistus, vaan ilmastoilo – iloa siitä, että jotain tehdään ja saadaan aikaan.

Kaupungin nettisivuilla ”Minun tekoni” -kohdassa ihan tavalliset ihmiset tuovat julki ilmastotekojaan – ja iloitsevat niistä. Kannattaa vilkaista. Ilottomuus on ankeuteen alistumista. Iloton ei toimi.

Päivän lehti

6.4.2020