Kolumnit

Insinööri inspiroi ihmiskokeen

Tätä kuvaa on odotettu kymmeniä vuosia ja eilisessä Hämeen Sanomissa se lopulta oli. Se oli monissa muissakin lehdissä, samoin television pääuutislähetyksessä tiistai-iltana.

Kuvassa Talvivaaran kaivoksen uusi johtaja Harri Natunen ryyppää poistoputken päästä mukillisen kaivoksen puhdistettua prosessivettä. Mitäpä työhönsä sitoutunut johtaja ei tekisi yhtiön ja sen osakekurssin eteen?

Tultuaan nimitetyksi Talvivaaran tirehtööriksi Natunen lupasi edeltäjäänsä parempaa tiedottamista ja on näköjään sanojensa mittainen mies. Kunhan ei vaan äijän pakki olisi nyt sekaisin, jätevesistä kun ei sittenkään aina tiedä.

Diplomi-insinööri Natusen esitys todistaa, että insinöörikin oppii. Idea ei toki ole uusi. Aikoja sitten olin finninaamaisena kesätoimittajana Valkeakoskella Yhtyneiden paperitehtaiden tiedotustilaisuudessa. Sellutehtaan kivikasvoiset kravattimiehet ja maripaitahumanisti, tehtaan esivihreä ympäristöinsinööri esittelivät jo tuolloin alati kriittiselle lehdistölle tehtaan uutta, käänteen tekevää biopuhdistamoa. Sen myötä piti vesien saastumisen loppua ikiajoiksi.

Kun insinöörien pitämät kalvosulkeiset oli ohi ja toimittajat vakuutettu puhdistamolaitoksen ylivertaisuudesta, siirryttiin Vanajaveteen laskevan poistoputken ääreen. Siellä muuan ennakkoluulottomaan luovuuteen viehtynyt kuvaajalikka pyysi insinööriä ottamaan huikan puhdistettua vettä, että saadaan hyviä kuvia huomisiin lehtiin.

Maripaitainen köhi ja punotti ja epäili jäteveden sittenkin olevan vatsalle pahaksi. Hän ei valokuvaajan upeasta ideasta syttynyt. Samalla hän nollasi huolellisesti suunnitellun tiedotustilaisuuden ja saattoi itsensä lisäksi muut insinöörit häpeään.

Kunnon mies olisi kulauksen ryystänyt ja olisi sen tehtyään vaikka viikon istunut pytyllä Yhtyneiden paperitehtaiden ympäristöimagon puolesta.

Ankaraan ryöpytykseen ympäristöpolitiikastaan joutunut Talvivaaran nikkeli- ja kohta myös uraanikaivos on ottanut opikseen. Yhtiö investoi 13 miljoonaa euroa lisää puhdistustekniikkaan saadakseen elämisen oikeuden. Alunperin Talvivaara suunniteltiin kaivokseksi, mutta siitä taitaakin tulla tehokas vedenpuhdistamo.

Silti hyvä niin, sillä kaivosala on rajusti kasvava elinkeino, joka väistämättä rasittaa ympäristöä.

Valitettavaa vain, ettei kalliita ympäristöinvestointeja voida rahastaa nikkelin maailmanmarkkinahinnoissa. Kaivannaisten hinta noteerataan monta kertaa päivässä raaka-ainepörsseissä eikä siihen vaikuta pätkääkään, millaisen ympäristövastuun kantavasta kaivoksesta se on peräisin.

Talvivaarassa inspiroitu ihmiskoe ei toki ole laatuaan ensimmäinen, erilaisia nesteitä on ennenkin testattu elävillä ihmisillä.

Siihen aikaan, kun lähes jokaisessa vähänkin merkittävässä kaupungissa oli panimo ja sillä oma olutmerkkinsä, vertailtiin turkulaisia ja porilaisia oluita.

Testien jälkeen turkulainen Auran A-olut arvioitiin niin kehnoksi, ettei sen väri edes muutu, kun se menee miehen läpi. Porilaista puolestaan luonnehdittiin sellaiseksi, ettei siinä muutu makukaan.