Kolumnit

Jätetään rauhaan edes lotat

Rakkaimpiin aarteisiini kuuluu pieni kuva äidistäni lottapuvussa. En tiedä hänen lottavaiheistaan. Kaikista sota-aikaan liittyvistä asioista ei meillä, eikä monissa muissakaan kodeissa puhuttu.

Hiljaisuus on joskus syvintä kunnioitusta, surureunaista. Vaikenemisen aikaan liittyi toki paljon muutakin, mutta se on toisesta maailmasta, onneksi taakse eletystä.

Maanantaisen valtuustoaloitteen mukaan Hämeenlinnaan ollaan hankkimassa taidekeskus Salmelan kokoelmissa Mäntyharjulla olevaa lottapatsasta.

Aikaisemmin patsaasta käytiin keskustelu Forssassa, keskustelu, josta ei jäänyt kunniakasta muisteltavaa.

Jos hämeenlinnalainen idea lottapatsaasta on saatu liikkeelle laajassa yhteisymmärryksessä, voidaan patsas jättää yksissä tuumin hankkimattakin.

Vasta nyt myöhemmällä iällä olen edes vähän käsittänyt, mitä sota on voinut merkitä parikymppiselle nuorelle naiselle.

Älkää siis tulko sanomaan, että nuoruutensa, rakkaansa ja rakkautensakin isänmaalleen uhranneita suomalaisia naisia ei pitäisi kaikin tavoin kunnioittaa.

Nyt kuitenkin eletään tässä ja nyt.

Hetket alkavat olla jo viimeisiä. Lottia on yhä keskuudessamme, osa heistä jo isänmaan kanssa yhteisen 100 vuoden ikäpaalun ohittaneita.

Mutta mikä on tässä ajassa oikea tapa. Onko se kiinni elävässä elämässä, lottien ihastuttavassa viisaudessa, vai tarvitaanko jalustoilleen uusia metallisia muistomerkkejä, ja jos, niin mistä ne kertovat?

Huonoa omaatuntoa potevan nykyihmisen tarpeesta jotenkin hyvittää, jos ei ehkä ole tullutkaan kunnioittaneeksi?

Jos lotalla on sija sydämessä, ei asiaa tarvitse ulkoisilla kuvilla erikseen julistaa.

Seuraavaksi on jo lähellä julkinen kilpailu siitä, kuka kunnioittaa enemmän ja eniten. Ketä silloin ajatellaan? Väitän, että ensimmäiseksi useinkin omaa itseä.

Patsasta jalustalleen nostava tulee nostaneeksi sinne myös itseään.

Jätetään edes lotat rauhaan kaikkialla vellovalta tavattomalta tarpeelta ottaa kantaa, mustavalkoisesti ja paatoksen vallassa puolustaa tai vastustaa.

Meillä ovat jo historialliset muistomerkkimme, ne jäävät myös jälkeemme, kun ihmisen muistot haalenevat pois.

Päivän lehti

22.1.2020