Kolumnit

Jonotuksen arvoisia paikkoja

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Ei aina tarvitse lähteä kauas nähdäkseen jotain uutta. Pienikin pyrähdys pois kotioloista voi virkistää ja jopa opettaa jotain uutta.

Huomasin tämän jälleen toissa viikonloppuna, jolloin pääkaupungissa juhlistettiin hallitusmuodon 100-vuotisuutta pitämällä useita valtiollisia arvorakennuksia auki yleisölle. Oli siis hyvä syy lähteä pariksi päiväksi Helsinkiin.

Eduskuntatalossa olin käynyt työasioissa aiemminkin, mutta nyt oli eri asia, kun sai kierrellä (ja kuvatakin) tietyissä osissa taloa omaan tahtiin. Sain tietää esimerkiksi, että talon ulkopinta ei olekaan kokonaan Kalvolan graniitista, vaan sisäpihan puoli on rapattu. Alun perin oli tarkoitus, että myös julkisivu rapataan, mutta onneksi Kalvola ja graniitti voittivat!

Myös presidentinlinnassa törmäsin hämeenlinnalaisuuteen, sillä yhdessä huoneessa oli tutunnäköinen taulu. Opas kertoi, että kyseessä on Hämeenlinnan taidemuseon kokoelmiin kuuluva Santeri Salokiven maalaus. Se riippui paikalla, jolla normaalisti nähdään Hjalmar Munsterhjelmin teos, joka puolestaan oli lainassa Hämeenlinnan Munsterhjelm-näyttelyssä.

Myöhempi keskustelu taidemuseon amanuenssin Päivi Viherluodon kanssa muistutti mieleen, miksi kyseinen Naisia rannalla -teos näytti niin tutulta: sehän koristi aikoinaan Kanta-Hämeen Aluesäästöpankin aulaa. Pankkia ei enää ole, mutta sen taidekokoelma päätyi valtiolle, joka talletti sen Hämeenlinnan taidemuseoon.

Bonuksena kävin myös Ruotsin suurlähetystössä. Sielläkin oli avoimet ovet, ja jono lyhyempi kuin muihin kohteisiin. Siis sisään!

Ruotsin suurlähetystö on rakennus, jota en ole millään tavoin noteerannut aiemmin. Jo siksi paikassa oli hyvä käydä. Komeita saleja ja maalauksia oli tietysti sielläkin.

Reissun suurimman ahaa-elämyksen sain vasta jälkikäteen, kun tutkailin suurlähetystöstä saamaani esitettä. Rakennuksen julkisivuhan on aivan Tukholman kuninkaanlinnan näköinen, ja tarkoituksellisesti sellaiseksi 1920-luvulla muunnettukin.

Ihmettelen edelleen, miksi en ole tätä tajunnut aiemmin. Ehkä yhtäläisyyden huomaa paremmin valokuvasta kuin omin silmin. Sitä paitsi siellä päin liikkuessa tulee tutkailtua ennemmin Presidentinlinnaa, joka on siinä lähellä.

Taas tuli törmätyksi aukkoihin yleissivistyksessään. Onneksi lähimatkailukin avartaa!