Kolumnit

Jos mikään ei naurata, kutitellaan hymy toistemme huulille

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Kolme suomalaista lähti metsään hakemaan joulukuusta. Yhdellä oli saha, toisella kirves. Mikä kolmannella oli?

– Ientulehdus. Joka kolmannella suomalaisella on ientulehdus.

En ole koskaan ollut mikään suomalaisen pissakakkahuumorin tai Pikku-Kalle-vitsien ystävä.

Mieltäni eivät ole lämmittäneet spedet, sketsit tai standupit.

Huumorimme luiskahtaa liian nopeasti navanalusosastolle, eikä minua voisi vähempää kiinnostaa vitsi, jossa venäläinen, amerikkalainen ja suomalainen kamppailevat jostakin jossakin.

On niin tuttua, että kohotamme heikkoa itsetuntoamme kertomalla tarinaa, jossa altavastaajana ollut suomalainen päihittää mennen tullen suurvaltojen sankarit.

Tätä taustaa vasten tuntuu kummalliselta kaivata vitsiä tai vaikka pienen pientä huumorin häivähdystä koronakurimukseen.

Minä olen lopen kyllästynyt synkistelyyn ja kaipaan aikoja, kun työpaikan kahvihuoneessa naurettiin porukalla niin, että tuli melkein pissat housuun.

Nauru kasvattaa meihin me-henkeä ja poistaa kropasta turhat jumit ja jännitykset.

Nauru antaa uskon valoisaan tai ainakin valoisampaan huomiseen.

Ilo on osa elämää siinä kuin suru ja synkeyskin.

Onneksi meillä on vielä kummelit ja pandemiavastaanoton opas Petri Kopra. He ovat oivaltaneet naurun merkityksen ja tekevät iloisella olemuksellaan hyvää kanssakulkijoille.

Jos nauraminen tekee tiukkaa, voi itsensä tietenkin myös pakottaa nauramaan.

Hätätilassa voisi turvautua vaikka kutittamiseen.

Oman kropan kutittaminen ei ole hauskaa, mutta jos toinen kutittaa, syntyy nauru nopeasti.

Ei aikaakaan, niin alun jäykkä hekotus muuttuu hervottomaksi hohotukseksi. Kaiken lisäksi nauru tarttuu siinä kuin synkeyskin.

Unohdetaan vanhat sanonnat surusta, joka seuraa pitkää iloa.

Muistetaan mieluummin se, että nauru pidentää ikää.

Päivän lehti

20.10.2020

Fingerpori

comic