Kolumnit

Kolumni: Juhlalehtikään ei tiedä tulevaisuudesta

Kuva: Pekka Rautiainen

Hämeen Sanomien vanhoissa juhlalehdissä povataan maakunnan ykköselle ja sen kotikaupungille vauhdikasta tulevaisuutta.

Villeimmät veikkaukset laittoivat toimittajat lentämään juttumatkojaan lentokoneella, mutta verkkojournalismin nopeaa kehitystä eivät uskaliaimmatkaan rohjenneet povata. Poikkeuksellisen tuhdissa, 64-sivuisessa 120-vuotisjuhlalehdessä, uskallettiin tosin varovasti kehottaa lehtiä olemaan varpaillaan tietoverkkojen kanssa.

Vanhoja juhlalehtiä lukiessa vakuuttuu, ettei tulevaisuutta voi povata. Hämeenlinnassa ei ole vielä pilvenpiirtäjiä, eivätkä robottien naputtamat jutut ole meille vielä arkipäivää. Siispä Hämeen Sanomien 140-vuotisjuhlalehdessä ei edes arvailla paperilehden tulevaisuutta.

Paperilehden eli printin kuolemaa on povattu jo vuosia, vaikka se ei ole vielä edes henkitoreissaan. Ehkä hengitys on alkanut pihistä, mutta aika pirteä printti vielä on kuolemansairaaksi.

 

Muistan hyvin kuinka tulin ensimmäistä kertaa Hämeen Sanomiin 4.3.1985.

Muutama vuosi aiemmin keskustasta Kantolaan muuttaneen lehden toimitus työskenteli modernisti maisematoimituksessa kuulosuojaimet päässä. Ensimmäiset tietokoneet olivat tulleet ja niiden käyttämisestä oli kova kädenvääntö. Toimitussihteeriporras vastusti tietokoneita kynsin ja hampain, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Pian toimituksessa oli enää yksi kirjoituskone ja sekin lähinnä rekvisiittaa.

Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu huvittavalta, että me mietimme aamuisin paitapuseromme materiaalia. Keinokuituinen paita häiritsi nimittäin yhtä lailla näyttöpäätteen käyttöä kuin sukkahousutkin.

 

1980-luvulla meille alettiin maksaa jopa näyttöpäätekorvausta ikään kuin tietokoneet olisivat jotenkin raskauttaneet kirjoittamista.

Ensin toimituksen käyttöön luvattiin ainoastaan yksi kone, jossa oli internet. Koneen lähellä ei saanut olla tuolia, koska se olisi imaissut käyttäjänsä laiskottelemaan tiedon ihmemaahan.

Se oli sitä aikaa, kun sana internet oli vielä erisnimi ja kirjoitettiin isolla alkukirjaimella. Nyt se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella ja lyhennetään netiksi.

 

Aika on tehnyt toimittajista journalisteja ja tiedonvälityksestä mediaa. Perimmäinen tehtävä ei ole kuitenkaan muuttunut. Emme edelleenkään kirjoita juttuja toisia toimittajia, vaan lukijoita varten.