Kolumnit

Juokse, villi lapsi!

Aikuiset tutkijat ovat istuneet hurjia rupeamia tuoleillaan. Ruutuaikaa on vietetty yli suositusten UKK-instituutissa, ministeriöissä, WHO:ssa ja yliopistoissa: miksi lapset eivät liiku?

Kyllä se sanoma on selväksi tullutkin. Tulevaisuuden aikuiset sairastuvat vakaviin ja yhteiskunnalle kalliiksi tuleviin kansantauteihin, koska hyvää tekevän liikkeen määrä ei kerta kaikkiaan riitä.

Toisinaan tuo laajakaarinen huolipuhe katkeaa, kun jotain ikävää sattuu – kuten viimeksi 13-vuotiaan pojan kuolema koulun kuntomittauksen jälkeen.

Tiistaina varmistui, mistä tuossa traagisessa tapauksessa oli kysymys. Pojan sydänsairautta ei kauan jatkuneista oireista huolimatta ollut havaittu.

Move-tapaus kertoi siis enemmän suomalaisen terveydenhuollon kuin liikunnallisen koti- ja koulukasvatuksen ongelmista.

Jätetään jo väsynyt puhe siitä, kuinka kouluissa opetettiin liikuntaa aikoinaan aivan liian laji- ja suorituskeskeisesti. Liikunnan maikka oli enemmän kiduttaja kuin kannustaja. Kuinkas muutenkaan, kun köyhyydestä konttaavan kansakunnan koko identiteettikin oli rakennettava sitkeällä suorittamisella ja kollektiivisella kilpailuhengellä.

Yksilökeskeisyys on yhteiskunnassa helppo kritiikin kohde, mutta vaikea on moittia sitä, että nyt tavoitteeksi on tullut lapsen nautinto ja ilo. Liikunnan opetuksen pitääkin vahvistaa motorisia perustaitoja, mutta tärkeämpää on pönkittää sisäistä motivaatiota ja pätevyyden tunnetta, ryhmässä onnistumista.

Hämeenlinnassa tehdään huikeita juttuja – on Temppulaaria ja Liikuntalukkaria. Silti kaikilla kouluilla ei ole liikuntamahdollisuuksia. Yksi oppilaan isä tekee pituushyppypaikan, toinen lähilammelle ladut. Lapset eivät pääse uimaan, luistelemaan tai kunnon urheilukentälle ilman vanhempainyhdistyksen rahaa ja raatamista.

Niin kauan olen silti kansanterveysoptimisti, kun näen pikkulapsen toteuttavan villiä liikkumistaipumustaan, juoksemista; kun on vanhempia, kummisetiä, naapurin tätejä ja opettajia, jotka panevat peliin oman persoonansa ja kroppaansa, esimerkillä innostaen.

Liikkuva koulu ja muut ylätason institutionaaliset muutokset eivät auta, jos unohdetaan, että liikunta on aina myös psykologiaa. Siinä pitää olla mieltä.

Menot