Kolumnit

Kaikkivoipa vointikeskus?

Sosiaali- ja terveydenhuoltoa, tuttavallisesti sotea, on pyritty uudistamaan vuosikausia, jopa vuosikymmeniä.

Sosiaali- ja terveysministeriö kertoo verkkosivuillaan, että uudistuksen tavoitteena on parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta ja kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja.

Uudistuksen hyviä tavoitteita on toisteltu hallituksesta toiseen mantran tavoin. Yhdenvertaisuus! Saavutettavuus! Ihmislähtöisyys!

Ministeriö kertoo, että kyse on nimenomaan palvelujen ja rakenteiden uudistamisesta. Palveluja ja rakenteita ei ole vielä kunnolla päästy uudistamaan, mutta jotakin on kuitenkin saatu aikaan: uutta kieltä.

Vaarana tässä on, että jargon valuu valmistelukielestä kansalaisille tarkoitettuun viestintään.

Sosiaali– ja terveysministeriön viestintäasiantuntija Minna Rantala kirjoitti Terminfo-julkaisussa jo vuonna 2017, että johdonmukainen sanasto on pohja ymmärrettävälle sote-viestinnälle. Hänen mukaansa on luonnollista, että asiantuntijat keskustelevat sotesta valmisteluvaiheessa omalla asiantuntijakielellään, jargonilla.

Vaarana tässä on, että jargon valuu valmistelukielestä kansalaisille tarkoitettuun viestintään. Kuviota ei ole omiaan yksinkertaistamaan se, että asiantuntijoille on myös toisistaan poikkeavia näkemyksiä sanoista, termeistä ja käsitteistä.

Näin Rantala: ”Sote-uudistuksen ja valinnanvapauden lakipykälissä vilisee sellaisia termejä kuin maakunnan liikelaitos, palveluntuottaja, sote-keskus, henkilökohtainen budjetti ja suoran valinnan palvelu. Osa termeistä tulee vakiintumaan myös kansalaisten kielenkäyttöön, mutta osa on syytä jättää suosiolla vain asiantuntijoiden väliseen viestintään.”

 

Ehkä järkyttävin sanasössö synnytettiin vastikään Tampereella, jossa otettiin käyttöön ilmaus kehityshyvinvointikeskus. Kaupunki tiedotti marraskuun alussa, että Kaupin kampusalueelle suunniteltu keskus on saanut sosiaali- ja terveysministeriön poikkeusluvan.

”Kehityshyvinvointikeskukseen on tarkoitus tulla Tampereen kaupungin itäisen keskusta-alueen terveysasema sekä muita kaupungin hyvinvointipalveluja”, tiedotti Tampere.

Kehityshyvinvointikeskus. Neljäosainen yhdyssana, kaksikymmentäneljä kirjainta. Onko kyse kehityshyvinvoinnista vai hyvinvoinnin kehityksestä? Minkä tai kenen kehityksestä puhutaan? Mitä kehitys tarkoittaa?

Kehittämissanat ovat olleet virkakielen riesana jo pitkään, eivät vähiten siitä syystä, että ne ovat saippuamaisia. Kehitys ja kehittäminen karkaavat kansalaisen käsistä ennen kuin niistä saa kunnon otteen.

Kehityshyvinvointikeskuksessa joku voi voida pahoinkin, kutsuttiinhan vastaavia laitoksia joskus sairaaloiksi. Sairaaloissa oli tapana kysyä potilailta: ”Kuinkas täällä voidaan?” Ehkä oiva nimitys olisikin vointikeskus.

Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.