Kolumnit

Kasvojen kertomaa

Hiljattain uutisoitiin robotista, jonka kasvot ilmaisevat useita tunnetiloja. Juttu toi mieleen tutun tarinan.

Maahamme saapunutta bostonilaista opiskelijaa pyydettiin havainnollistamaan amerikkalaisten ja suomalaisten välisiä eroja. Ensin hän piirsi oman maansa ihmisiä. Nämä näyttivät surullisilta, kiukkuisilta tai kyllästyneiltä – lukuisia vaihtoehtoja.

Sitten hän luonnosteli kaksi hahmoa, jotka muistuttivat toisiaan kuin kaksi marjaa. Hän selitti ikuistaneensa suomalaisille tyypilliset kaksi ilmettä.

Pärjäämmekö robotin kanssa?

 

Olen aina selittänyt, että kesäsuomalainen on huomattavasti eloisampi ja puheliaampi kuin talvella tavattava versio. Ja ettei Aki Kaurismäen elokuvia katselemalla saa täysin luotettavaa yleiskuvaa sen enempää suomalaisten sanallisesta kuin muustakaan viestinnästä.

Jotkut ilmeistähän pystytään muodostamaan tahdonvoimalla. Puhutaan asiakaspalvelu- ja valokuvahymystä, joiden epäaitous on tavallisesti varsin selvää.

Kaikkia ilmeitä emme kykene kontrolloimaan. Vahvat aistikokemukset, pahat hajut ja polttavat maut aiheuttavat hallitsematonta irvistelyä. Vihaa on hankala peitellä: huulten mutristuminen tai niiden kiristyminen kertoo suuttumuksesta.

 

Ilmehtiminen ei ole yksinomaan puhujan oikeus. Kuulijan kivettyneet kasvot hämmentävät: emme tiedä, miten vastapuoli suhtautuu sanottuun.

Keskustelu on parhaimmillaan vuorovaikutusta myös silloin, kun äänessä on toinen osallinen. Jos kuulija nyökkää päällään muutaman kerran, hän on mitä todennäköisimmin kiinnostunut.

Ilmeiden tuottamiseen tarjoutuu runsaasti mahdollisuuksia. Tarkkana on syytä olla esimerkiksi kulmakarvojen käytössä. Niiden nostaminen viestii uteliaisuudesta, kun taas niiden kurtistaminen paljastaa kielteisiä tunteita kuten hämillisyyttä, ärsyyntymistä, jopa pelkoa.

Halveksunnan merkit ovat löydettävissä suun seutuvilta. Suun toinen reuna kohoaa, ja toisella reunalla karehtii hymyn tapainen. Silmien taajan räpyttelyn taustalla piillee stressaantunut olo. Huuliaan pureskeleva pyrkii ehkä rauhoittamaan itseään.

 

Monet ilmeistä tunnistetaan kansainvälisesti. Iloisuus on luettavissa kasvoilta melko yksiselitteisesti.

Silti hymy voi olla vaivaantunutkin. Aasialaisissa kulttuureissa vältellään negatiivisten mielipiteiden esittämistä ja jyrkkiä kannanottoja. Niinpä noloon tai piinalliseen tilanteeseen joutuva aasialainen saattaa vain hymyillä. Näin kätketään neuvottomuus ja muut vähemmän myönteiset tunteet.

Tutkimustulokset osoittavat kuitenkin, että keskimäärin hymyileminen keventää ilmapiiriä, lisää tapaamisten miellyttävyyttä. Suvisilla keleillä on helppo uskoa vanhaan väitteeseen: Hymyile ja maailma hymyilee kanssasi!

Kirjoittaja on kielenkäytön tutkija.