Kolumnit

Katso netistä!

 

En taida pystyä laskemaan, kuinka kauan siitä on, kun pöydälleni ilmestyi tietokone. Se oli Macintosh, jota nimiteltiin kottaraispöntöksi. Se olikin ihme vehje, joka mahdollisti mm. nuotinkirjoituksen selkeästi luettavaan asuun. Tosin joitakin asioita oli edelleen pakko tehdä perinteisesti kynällä, mutta siisti jälki oli mieleen muusikoille, jotka olivat silloin tällöin joutuneet varmistamaan tekijältä nuottisivun koukkuja. Vuosien edetessä välineet kehittyivät tuottamaan aina vain parempaa jälkeä.
 
Tavoitteena oli varmaan täydellisyys, josta seurauksena koko touhu muuttui aina vain mutkikkaammaksi, kunnes sitten puuhan saattoi katsoa täydelliseksi – ja samalla niin konstikkaaksi, että hommia tehtäessä jouduttiin lueskelemaan käsikirjoja, jotka puolestaan pystyivät opastamaan naputtelijaa niin mutkikkain kääntein, että alkoi syntyä kaipuuta siihen vanhaan, helposti omaksuttavaan systeemiin. Niin tai näin, tätä naputellessani tunnen kuitenkin olevani jokseenkin tutulla maaperällä.
 
Toista on, kun siirrytään aikamme tiedonsiirtoon. Tietoa joka lähtöön löytyy, ja kaiken yllä leijuu varmuus siitä, että ratkaisu on olemassa: katso netistä! Kaikki ratkaisut tuntuvat löytyvän netistä. Kyllä ne tietysti sieltä tulevatkin vastaan, kun naputtelija vain tietää nipun erilaisia salasanoja ja tunnuksia. On mahdollista vaihtaa mielipiteitä vaikka japanilaisen kollegan kanssa, ja ilmeisesti kaikki mahdollinen (ehkä maitopurkkia lukuun ottamatta) on ostettavissa internetistä – mutta sitä ennen näpelöidään lukemattomia salasanoja ja tunnuksia. Niitäkin uusitaan, jotta selaaja joutuisi tasaisesti ongelmien eteen. Televisiouutisetkin suosittelevat tämän tästä nettisivujaan…
 
Tuostapa tulee mieleen englantilainen keksijä Trevor Baylis, arvostettu radioalan kehittäjä, joka väittää, että seuraava sukupolvi, joka alkaa olla täysin riippuvainen internetistä, on kokemassa aivokuoleman. Hän arvailee, että loputon ruudulle tuijottelu tukehduttaa luovuutta ja käytännön taitoja – käsien käytön taito katoaa. Baylis toimii keksijän puuhien ohella yhdysmiehenä ja tiedottajana, tehtävänään lähinnä pyrkiä suojaamaan keksijöiden älyllistä omaisuutta.
 
Ilmeisesti hiukan mittavampaa alan meininkiä edustaa porukka, jota näytetään nimiteltävän kyberrikollisiksi. Haittaohjelmat ja vakoilu ovat ilmeisesti jopa valtiollisia operaatioita, sillä eri maiden tekemiksi uskottuja haittaohjelmia on viime aikoina löytynyt runsaanpuoleisesti. Mitä useampi maa tätä haittapuuhastelua harjoittaa, sitä suurempi on kiusaus turvautua ns. kyberaseisiin – kiinnijäämisen riski on kuulemma häviävän pieni.
 
Mitähän tästä opitaan? Luultavasti ei mitään, koska normaalin tietokoneen näpsyttelijän tietotaito alasta on varsin vaatimaton. Tietysti varsinaiset hyökkäykset ohjataan mahdollisimman suuriin kohteisiin, mutta eiköhän siinä sentään yksityinen näppäilijäkin saa siipeensä. Terve epäluulo on siis aina paikallaan. Monien asioiden hoito sujuu kyllä vanhaan tapaan, täysin välittämättä internetistä, ja asioita hoidettaessa päästään kosketuksiin muitten ihmisten kanssa ilman salasanoja ja nettifraaseja. Tässä taannoin pääsin yhteyksiin erään tutun kaverin kanssa ihan tavallisella lankapuhelimella – ja kaikki sujui hienosti. Eipä silti, eikös puhelimiakin kuunnella? Ilmeisesti paras tapa kahdenkeskiseen yhteydenpitoon on tapaaminen vaikkapa kuusimetsässä – vai mahtaakohan sekään onnistua…

Päivän lehti

6.4.2020