Kolumnit

Katteettomia lupauksia ja kauniita ajatuksia riittää – Esteettömyys ei saa olla vain tyhjää sanahelinää

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Moni asia konkretisoituu vasta, kun kalikka niin sanotusti kalahtaa omaan nilkkaan. Tai jonkun läheisen.

Yksi sellaisista asioista on esteettömyys. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen netistä löytyvässä Vammaispalvelujen käsikirjassa esteettömyydellä tarkoitetaan perinteisesti kaikenlaisten ihmisten huomioon ottamista fyysisessä ympäristössä, kuten rakennetun ympäristön suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Esimerkiksi esteettömät rakennukset ja esteetön joukkoliikenne mahdollistavat vammaisten työssäkäyntiä, harrastustoimintaa ja kulttuurisia elämyksiä.

Kauniita ajatuksia, mutta kun ne eivät vielä 2020-luvullakaan elettäessä toteudu.

Itse törmäsin ongelmaan, kun asioin ensimmäistä kertaa kaupungilla nykyään pyörätuolilla liikkuvan isäni kanssa. Olin soittamalla varmistanut, että pääseehän teille varmasti esteettömästi pyörätuolilla. Vastaus oli ”totta kai”.

Paikalle invataksilla päästyämme todellisuus olikin jotain ihan muuta. Kapean tuulikaapin kaksia ovia pitelemään tarvittiin ihminen ja toinen nostamaan kanssani pyörätuoli kynnysten ja tilaan johtavan korkean rappusen yli.

Kahteen tutkimushuoneeseen ei pyörätuoli meinannut kapeissa käytävissä kääntyä, eikä tutkimuslaitteisiin päässyt kuin pyörätuolia osin purkamalla ja isäni vaikeaan asentoon asettamalla.

Toisessa tutkimuksessa jouduin jopa lääkärin kanssa nostamaan ”jalattoman” isäni ahtaissa tiloissa tuoliin, jotta tarvittava tutkimus saatiin tehtyä.

Ja sitten taas retuutus takaisin pyörätuoliin ja jo toisen kerran irrotetut osat takaisin. Niskasoijaa pukkasi.

Riemua ei ollut myöskään nupukivillä pyörätuolin työnteleminen torikahveille mentäessä. Kas, lähikahvilaan kun olisi ollut vieläkin hankalampi päästä.

Kaiken huipennus oli se, että kun tilasin paluumatkaa varten invataksin nimenomaan pyörätuoliasiakkaalle, häntä hakemaan saapui niin pieni invataksi, että pyörätuolista jouduttiin taas irrottamaan osia, ja isäni joutui matkaamaan harvinaisen epämukavassa asennossa takaisin hoivakotiin.

Pitkäaikainen ystäväni kulkee tätä nykyä sähkömopolla. Hänellä voisi olla tarina jos toinenkin kerrottavana esteettömyyden toteutumattomuudesta. Kuten monilla muillakin kohtalotovereilla.

Päivän lehti

19.10.2020

Fingerpori

comic