Kolumnit

Kenen käsi on vielä pystyssä?

Oletko ajanut liikennevaloissa päin punaisia? Kenen käsi nousee?
 
Useimman autokuskin pitäisi pystyä myöntämään, että näin on käynyt, lakia tuli rikottua. ”Vanhat vihreät” ovat kaikille tutut.
 
Liikenneturvan taannoisen selvityksen mukaan punaisilla valoilla ylitetään risteyksiä tuhansia kertoja päivässä Suomen jokaisessa isommassa kaupungissa.
 
Samaan aikaan ylivoimainen valtaosa kuljettajista pitää tätä rikkomusta erittäin vakavana ja tuomittavana, muista liikkujista puhumattakaan.
 
Oma ajatus rikkomuksen vakavuudesta ei kuitenkaan estä lainsuojattomaksi ryhtymistä. Eli meneekö tämä sillä järjenjuoksulla, että minä voin aina silloin tällöin kaahata valoista punaisilla, mutta naapuriauton kuskin tekona sama temppu on erittäin tuomittava?
 
Hommahan menee yleensä niin, että päin punaisia ajava kuski ajattelee tilanteen olevan ”vaaraton”, mutta muut liikenteessä olevat paheksuvat lainrikkojaa.
 
Loppupelissä tullaan siihen kysymykseen, tarvitseeko lakeja ylipäätänsä noudattaa? Mihin lakeja tarvitaan, jos meistä jokainen itse arvioi sen, milloin lakia voi rikkoa?
 
Mitenkähän me suhtautuisimme kanssakulkijaan, jos lainrikkomus tapahtuisi jossakin muualla kuin peltilehmän sisuksissa, piilossa katseilta, korkeintaan rekisteritunnuksen tunnistettavana. Rikosoikeudellisesti vastaavan tasoista törttöilyä ei varmasti suvaittaisi kauppakeskuksessa tai viihdetapahtumassa. Eikä muissa julkisissa paikoissa rikotakaan lakia yhtä määrätietoisesti ja yleisesti kuin liikenteessä, vaikka vilunkia tehdään tietysti joka puolella.
 
Poliisin resurssit eivät riitä jatkuvaan liikennepäivystykseen joka paikassa ja kaikkialla. Valoristeyksissä ratsataan harvakseltaan. Eipä ole Hämeenlinnassakaan kovin usein näkymää, jossa ajotapaa risteyksessä seurattaisiin. Onneksi edes silloin tällöin.
 
Tässä liikennevaloasiassa on ajauduttu mielestäni aivan älyttömään tilanteeseen. Ensin rakennetaan liikennevalojärjestelmä helpottamaan liikenteen soljumista. Mutta kun me paukapäät emme usko liikennevalojen voimaan, niin viranomaiset rakentavat videojärjestelmän seuraamaan liikennevaloristeysten rikkomuksia! Eikä se ole halpaa lystiä pitää harjastukkaiset kuljettajat jonkinlaisessa kurissa ja nuhteessa.
 
Perskutarallaa, ollaan me viisaita! 
 
Liikevalorikkomukset eivät ole rikoksista pahimpia, ei sinne päinkään. Mutta hengen päälle käyviä nekin ovat, siksi asiasta kannattaa touhottaa säännöllisen väliajoin.
 
Mitenkä muuten rikkomuksille kävisi, jos rangaistusasteikko viilattaisiin ankarampaan suuntaan? Kortti pois ja linnaan, on vanha sanonta. Jos ei nyt ihan linnaan, niin rapsakammat tuomiot kuitenkin. 
 
Joka on kovempia tuomioita vastaan, tunnustautuu säännölliseksi päin punaisia ajavaksi.
 
Minun käsi sojottaa edelleen taivasta kohti. Olen ajanut päin punaisia. Kärähtämättä.

Päivän lehti

3.6.2020