Kolumnit

Keskusta on minulle pelkkä kaukainen mustepiste paperilla, enkä ymmärrä miksi sitä äänestetään

Kuva: Pekka Rautiainen

Nostan kahvikupin muistilehtiön tyhjän valkoisen sivun päälle. Annan kynän terän myötäillä kupin alareunaa ja katselen ympyrää, jonka muste muodostaa paperille.

Tökkään täpän ympyrän sisälle kohtaan, joka on kaikkialta kehästä katsottuna yhtä kaukana. Pienen mustekynän jäljen ympärillä on ympyrän reunoihin asti pelkkää valkoista tyhjyyttä.

Löysin keskipisteen, keskustan. Piirros kuvastaa suhdettani myös suomalaiseen puolueeseen.

 

Viikonloppuna valittu keskustan uusi puheenjohtaja Annika Saarikko yrittää Helsingin Sanomien mukaan suoristaa joukkonsa rivit vetoamalla asioihin, jotka jokainen puolueen jäsen allekirjoittaa. Hän luettelee kaikkea hyvästä elämästä kodin, metsien ja peltojen arvostamiseen.


”Pienen mustekynän jäljen ympärillä on ympyrän reunoihin asti pelkkää valkoista tyhjyyttä. Löysin keskipisteen, keskustan.”


Keskustan ydintä voi etsiä myös puoluekokouksen hyväksymästä ohjelmasta. Tuoreen Keskusta 2030 -ohjelman mukaan puolue on ”ratkaisuja etsivä sivistysliike.”

– Jokaisella on vapaus valita elämänsä suunta kaikkialla Suomessa. Tärkeintä on hyvä elämä tasapainossa luonnon kanssa, ohjelmassa julistetaan.

Juu juu.

Ympäripyöreiden lauseiden takia puolue on minulle edelleen yhtä tunnistettava kuin etäinen piste paperilla.

 

Mielikuvat ja tunteet jylläävät järkeä vahvemmin, varsinkin politiikassa. Puolue voi myydä itsensä selkeästi äänestäjälle vaikkapa vanhalla aatteella tai maahanmuuttokannoilla.

Keskustasta tulee mieleen jokin, joka on vähän kaikkea olematta vahvasti mitään. Kuin buffet-lounaan lautanen, jolle on ahdettu vähän jokaista ruokalajia. Lopputulos on kukkurallinen sekamelskaa.

Yhdistän keskustan haja-alueiden äänenkannattajaksi. Maaseudusta on kuitenkin tullut yhä useammalle pelkkä pönde, jossa sijaitsevat mökkibileet ja juhannuskokot. Ei siellä tarpeeksi äänestäjiä nykykehityksellä kauan asu, ja valinnanvaraa on politiikassa niillekin, jotka asuvat.


”Keskustasta tulee mieleen jokin, joka on vähän kaikkea olematta vahvasti mitään. Kuin buffet-lounaan lautanen”


Ihmettelen, miten noin hahmoton puolue on voinut pysyä Arkadianmäellä näinkin pitkään varsinkin, kun Suomi on puolueita pullollaan. Keskustan kunniapuheenjohtajakin on perustanut niitä kaksi.

Pullan tuoksuiset ympäripyöreydet eivät enää riitä, jos haluaa näyttää äänestäjälle olevansa muutakin kuin riitelevä sakki tai poliittiselle kartalle kutistunut suttuinen paperitahra.

Päivän lehti

23.9.2020

Fingerpori

comic