fbpx
Kolumnit

Kevät toi, kevät toi – palautteen

Kevät herättää kaikki “kahjot”. Talviunesta herättyään ihmiset ovat jotenkin ärtyneitä, ja sitten “palautetta” sinkoilee sieltä ja täältä. Koirankakat ketuttavat, eikä kaupan kassakaan lue tarpeeksi vauhdikkaasti viivakoodeja.

Palaute ja “palaute”. Palautteillakin on eroja. On rakentavaa kritiikkiä tai aiheetonta älämölöä. Tai sitten on palautetta, joka pitää antaa, koska kaikki vain ottaa päähän ja paha olo pitää purkaa johonkin. On myös palautetta, jossa tulkinta on johtanut siihen, että molemmat osapuolet ovat ymmärtäneet asian aivan väärin. Totuus on jossain siinä välissä.

Lehtityössä on oppinut siihen, että yleensä palautetta tulee jostakin, mistä sitä kaikista vähiten odottaisi. Jostakin, joka ei tunnu itsestä merkitykselliseltä mutta joka on joillekin maailman suurin asia, kuten nyt Jenni Haukion hameen väri. Mutta sekin palaute otetaan ilolla vastaan. Sillä aina on hyvä, kun palautetta tulee.

Saksalainen ystävä maistoi juuri ostamaansa sämpylää erään suomalaisen kaupungin torilla. Hänen mielestään se oli ylihinnoiteltua ja pahaa paskaa ja hän paiskasi sämpylän roskiin ja kysyi myyjältä, miten hän kehtaa myydä sellaista.

Myyjä ei ymmärtänyt alkuunkaan palautetta vaan raivosi takaisin.

Me muut ihmettelimme ympärillä mielenilmausta ja mussutimme sämpylämme ihan hiljaa, vaikka todellisuudessa teki mieli sylkäistä paha sämpylä suusta pois.

Tämä kertoo jotain suomalaisesta mentaliteetista. Ollaan vaan ihan hiljaa ja sitten perästäpäin huudellaan ja haukutaan. Parasta olisi ollut, että kaikki olisimme jättäneet sämpylämme siihen. Jonossa olevat asiakkaat olisivat todennäköisesti myös äänestäneet jaloillaan ja hakeneet sämpylänsä toiselta luukulta. Ehkä seuraavana aamuna sämpylät olisivat olleet tuoreita.

Rakentava palaute voi parhaimmillaan kehittää monia asioita ja tilanteita. Parhaimmillaan molemmat osapuolet voisivat huomata, että hei, tämän asian hoidossa kaikki ei mennyt putkeen. Asioita voi jatkossa tehdä toisin.

Erään palvelualalla työskennelleen mielestä ihmisten käyttäytyminen on vuosien varrella muuttunut radikaalisti. Jos ennen ei kehdattu antaa palautetta, niin nykyään hyökätään päälle kuin yleinen syyttäjä. Asiakkaat tulevat kuulemma huutamaan naama punaisena niin, että sylki lentää kasvoille. Anteeksi ei juuri pyydellä, vaikka asiakas itse olisi väärässä.

Mutta tapahtuu sitä toisinkin päin.

Erehdyin tässä taannoin antamaan palautetta Hämeenlinnan kaupungin hammaslääkäripalveluista. Sanoin, että kun kerran palvelu ei pelaa, on pakko mennä yksityiselle. Ajanvaraushenkilö alkoi väittää vastaan ja sanoi, etten ole suostunut ottamaan palvelua vastaan.

Ehkä kuitenkin tärkeintä olisi pystyä pitämään puoliaan. Antamaan rakentavaa palautetta ja ottamaan palautetta vastaan, loukkaantumatta. Palaute kasvattaa. Vieläpä kun osaa sanoa oman mielipiteensä asiaan, voi olla tyytyväinen, eikä ole tarvetta takanapäin narista.

Menot