Kolumnit

Kielen päällä -kolumni: Aika historiallista

Varmuusvarastojen avaamisen toistellaan olevan ”historiallinen päätös”. Onko tarkoitus pontevoittaa kansan moraalia?

Näin kyselee pappi ja tietokirjailija Hilkka Olkinuora Twitterissä. Olkinuoran mukaan teko on harvinainen, mutta ”historiallinen” viitannee johonkin sisällöltään ja seurauksiltaan suurempaan, jopa ylevämpään?

Toden totta, sanaa ”historiallinen” viljellään nyt tiuhaan. Historiallinen-adjektiivi on nähty muun muassa sanojen päivä, tapahtuma ja tilanne sekä valmiuslaki edessä. Puhetta on ollut myös historiallisen suuresta elvytyksestä ja historiallisen kokoisesta digiloikasta.

 

Elämme nyt monen mielestä suorastaan historiallista aikaa. Totisempi tapetintuijottaja voi tuumata: ”Toki, mutta eivätkö kaikki ajat ovat historiallisia? Tämä hetki, tuleva aika ja mennyt aika eli historia?”

Kielentutkija vastaa kysymykseen vastakysymyksellä: ”Mitä tarkoitat historiallisella?” Historiallinen-adjektiivilla näet on monia mahdollisia käyttötapoja ja merkityksiä.

Niistä kertoo yleiskieltä kuvaava Kielitoimiston sanakirja: menneisiin aikoihin kuuluva (”Historiallisen Hämeen rajat.”), todella olemassa ollut, historian vahvistama (”Historiallinen tosiasia.”), historian näkökulmasta katsova, historioiva (”Historiallinen kielitiede.”).

Näiden kolmen lisäksi on se käyttötapa, johon Olkinuorakin kiinnitti huomiota: historian kannalta merkittävä, maineikas, muistettava (”Jaltan historiallinen konferenssi”).

 

Varmaa on, että elämme päiviä, viikkoja ja kuukausia, joihin tulevaisuudessa viitataan poikkeuksellisina. Jossain määrin nämä ajat muistetaan kauan, samaan tapaan kuin nyt muistamme mustan surman, espanjantaudin tai vaikkapa aasialaiseksi kutsutun pandemian ajat.

Historiallinen on johdettu sanasta historia, joten voi ajatella, että viime kädessä historiallisen merkitykset kumpuavat siitä, mitä tarkoitamme historialla. Suomen murteissa historialla on tarkoitettu muun muassa juttuja, tarinoita ja tapausten kulkua.

Etymologisessa mielessä historiaa juurilla on vanha kreikan viisaaseen mieheen ja tuomariin viittaava sana. Sen taustalla taas on protoindoeuroopan näkemiseen viittaava sana. Historia on jotain sellaista, mikä on jo nähty.

Historia on iso sana, ajan, avaruuden ja kaikkeuden kokoluokkaa. Kun massiiviseen historia-sanaan lisää ensimmäisen persoonan omistusliitteen, tapahtuu jotain kummallista. Historia kutistuu kuin pyy maailmanlopun edellä, jollakin selittämättömällä tavalla: historiani.

Jokainen meistä on historiallinen henkilö. Mutta harva meistä tekee historiaa.

Historia tekee minullekin sen saman, minkä se tekee kaikille. Minunkin ainutkertainen historiani jää ajan vyöryn alle, ja niin on hyvä.

 

Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.

Päivän lehti

26.10.2020

Fingerpori

comic