Kolumnit

Kielen päällä -kolumni: Himo ja kunnia

Suomessa pitää valtaa kunnianhimoinen hallitus. Näin voi ehkä päätellä siitä, mitä hallituksen ohjelmassa sanotaan.

Adjektiivi kunnianhimoinen mainitaan tekstissä seitsemän kertaa. Kunnianhimoisuus yhdistetään sisäilmaongelmiin puuttumiseen, tasa-arvon parantamiseen, samapalkkaisuuden edistämiseen ja perhevapaauudistukseen. Useimmin eli kolme kertaa kunnianhimo on esillä ilmastopolitiikan yhteydessä.

Pariisin ilmastosopimuksessa mainitaan viisi kertaa sana ambition (yleisesti suomennettu kunnianhimoksi) ja kerran ambitious (kunnianhimoinen). Sopimus solmittiin joulukuussa 2015, mutta kunnianhimo oli toki yhdistetty ilmastoasioihin jo aiemmin.

Näin toukokuussa 2015 päivätyssä Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa: ”Hallitus toimii kattavan ja kunnianhimoisen kansainvälisen ilmastosopimuksen aikaansaamiseksi, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan rajoitettua kahteen asteeseen.”

 

Kun tekee hakuja 2000-luvun valtiopäiväasiakirja-aineistosta, käy selväksi, että jo vuosituhannen alussa eduskunnassa on satunnaisesti puhuttu ”kunnianhimoisesta ilmastopolitiikasta”.

Esimerkiksi marraskuussa 2005 Oras Tynkkynen totesi Kioton ilmastosopimusta käsiteltäessä näin: ”Me voimme vastata ilmastonsuojelun haasteeseen kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla, joka luo Suomeen työpaikkoja ja hyvinvointia.”

Näyttää siltä, että vuoden 2013 jälkeen sanapari ”kunnianhimoinen ilmastopolitiikka” on alkanut yleistyä valtiopäiväasiakirjoissa. Vuodelta 2019 löytyy haussa jo yli kahdeksankymmentä osumaa.

 

Mitä tämä poliittisen puheen kunnianhimo oikein tarkoittaa? Kunnianhimo(isuus) ja kunnianhimoinen eivät ovat ole suomen kielen yleisimpien sanojen joukossa. Politiikassa niillä kuitenkin tuntuu olevan käyttöä tiuhaan. Sanat ovat tuttuja myös urheilusta, jossa monella on kunnianhimoisia tavoitteita.

Yleiskielen sanakirjassa kunnianhimo määritellään voimakkaaksi haluksi saavuttaa kunniaa. Kunnia on monia asioita: mainetta, kiitosta, arvonantoa. Himo taas on voimakas aistillinen halu.

Herää aiheellinen kysymys, kiitosta ja kunnioitustako ”kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla” himoitaan. Vai onko sittenkin kyse muotisanasta, jolla luodaan omia tarkoitusperiä edistäviä myönteisiä mielikuvia, mutta joka kumisee onttona?

 

Ilmaston muuttuminen ihmisten toimenpiteiden takia on tutkijoiden mukaan tieteellinen tosiasia. Jos ja kun ilmastopoliittisilla päätöksillä tavoitellaan sitä, että ihmiset pysäyttävät aiheuttamansa ilmaston muuttumisen, voi kysyä, onko paikallaan puhua kunnianhimosta.

Olisiko osuvampi sanapari sittenkin esimerkiksi ”realistinen ilmastopolitiikka”? Mutta riittääkö poliitikkojen kunnianhimo realismiin?

 

Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.

Päivän lehti

9.7.2020