Kolumnit

Kielen päällä -kolumni: Kolme sanaa Sinulle, ole ystävä minulle

Ystävänpäivä oli ja meni. Piloillaan sen viettoa rohjettiin epäillä korttikauppiaiden ja postilaitoksen keksinnöksi.

Esikuvana olevalla, lähinnä romanttiseen rakkauteen kytketyllä Valentinuksen päivällä (15.2.) on pitkä historia etenkin Englannissa ja Ranskassa, ja 1800-luvun alussa sen perinteet purjehtivat Yhdysvaltoihin.

Me sen sijaan juhlimme ystävyyttä, joka upeimmillaan kestää vuosikymmeniä. Erityisesti iloitsemme sydänystävistä. Ystävystyneet henkilöt suhtautuvat useisiin asioihin samantapaisesti. Tavoitteetkin saatetaan jakaa.

 

Sanalla kaveri on hiukan erilainen sävy. Kyse on ehkä vain tiettyyn vaiheeseen liittyvästä kumppanuudesta, vaikkapa koulu- ja opiskelukavereista. Toveruus taas voi asemoitua määräyhteyteen. Joku on leikki-, jopa rikostoveri. Osa vasemmistolaisista kutsuu toisiaan tovereiksi.

Toimivien ihmissuhteiden merkitystä korostetaan myös sananlaskuissa. Kenialainen lausuma kiteyttää: Ystävä on kuin vesilähde pitkällä matkalla.

Ystävän ominaisuuksista hienoin on luotettavuus kaikissa tilanteissa: Hädässä ystävä tunnetaan. Avuliaisuuden arvostaminen ilmenee jamaikalaisesta havainnossa, jonka mukaan parhaista ystävistä pääsee selville, jos potee kauan reumatismia.

 

Tuttavuuksia voi suomalaisittain vertailla keskenään seuraavasti: Ystävät saa valita itte, sukulaiset valittee piru. Sananlasku Lähi-idästä toteaa: Ystävä puhuu edessä, vihollinen takana. Kiinalainen sananlasku neuvoo, että on parempi juoda ystävän laihaa teetä kuin vihamiehen makeaa viiniä.

Arjen realismista kertoo puolestaan venäläinen sananlasku: Joka etsii virheetöntä ystävää, jää ystävättä. Kokemukset ystävyydestä eivät toki ole pelkästään myönteisiä. Epäonniset yritykset ovat johtaneet lähes kyyniseen asennoitumiseen: Kellä olutta, sillä ystäviä.

Toiset tuntuvat tyytyvän vähään: Tulisipa kesä ja kärpäsiä. Olisi köyhälläkin ystäviä.

 

Ystävyyden vaaliminen alkaa jo lapsuudessa. Aikoinaan koulussa kiersi ystäväkirjoja, joiden omistajille kirjoitettiin värssyjä. Jatkuvuuden tärkeys tunnustettiin: Kun kirppu puree sinua, muista silloin minua. Arvoitukseksi jää, kuinka taajaan asianomainen oletti olevansa muistelun kohde.

Nykyisin luokissa kulkee vihkosia, joihin ystävät listaavat muun muassa mieltymyksiään, kuten lempivärejä, -eläimiä tai -kirjoja. Olin pitänyt tietojen tallentamista ensisijaisesti tyttöjen harrastuksena, mutta käynti kirjakaupassa korjasi näkemykseni.

Siellä oli tarjolla esimerkiksi Tatun ja Patun kaverikirja, jonka kansilehden kuvituksessa oli monensorttista väkeä. Sitä paitsi aikuisille suunnatut ystäväkirjat ovat suosittuja syntymäpäivä- ja eläköitymislahjoja. Ei hassumpaa!

 

Kirjoittaja on kielenkäytön tutkija.

Menot