Kolumnit

Kielen päällä -kolumni: Vanhat Pierut

Hävyttömät paikannimet ovat yleensä mätäkuun aikaisia jutunaiheita. Sallittaneen kuitenkin käsitellä Pieru-alkuisia paikannimiä jo näin keväällä koronan aikaan. Tarkoitukseni ei ole peitellä mitään, ei aivastuksia eikä yskää.

Pieru-alkuisia paikannimiä esiintyy lähes koko nykyisen Suomen alueella pohjoisinta Lappia, Mikkelin seutua, Keski-Pohjanmaan sisäosia ja Pohjois-Satakuntaa lukuun ottamatta.

Nykyinen Salon seutu johtaa tilastoja, sillä noin 4,5 prosenttia kaikista Suomen Pieru-nimistä on Salossa, vaikka lähes koko muu Varsinais-Suomi on tyhjää. Myös Rovaniemellä on tihentymä, samoin Oulujärven pohjoispuolella.

 

Pieru-nimissä on selkeästi neljä eri nimeämisperustetta eli syytä nimen syntyyn. Yksi ryhmä on Hevonpieru- , Ämmänpieru- ja Pierunpaukahdus-nimet kuten Salon Muurlassa.

Suurin osa Suomen Pieru-nimistä onkin Pieruahteita ja Pierumäkiä ja ne liittyvät paikkoihin, joissa joku, yleensä hevonen on joutunut niin koville, että on mäen päälle päästäkseen kerännyt kaikki voimansa ja laittanut peräprutkunkin päälle.

Sellainen painonnostajan ongelma siis. Luumäen Ylämaan Ilopierukalliolla on taatusti ollut helpottunut tunnelma.

 

Toinen Pieru-nimien ryhmä on pärisevät, ääntä pitävät luonnonpaikat kuten ojat ja kosket. Esimerkiksi Ruskon Vahdon Pierussuo pitää ”prutisevaa ääntä”. Kolmas ryhmä on vähättelevät, yleensä pieneen kokoon viittaavat nimet. Lampaanpieru on mitättömän pieni pelto, samoin Nälkäpieru.

Kaikkein kiinnostavimman ryhmän muodostavat omistusliitteelliset eli genetiivialkuiset Pierun-nimet rautakautisten kylien liepeillä. Salon Uskelan Salonkylän Pierunpelto on Hakostaron linnavuoren ja Katinkallion lähellä, Isonkylän Pierunmäki Ristimäen vieressä.

Salon Kuusjoen Pappilankylän Pierunojansuu, Pierunpelto ja Pierula ovat keskiaikaisen piispantilan rajapaikkoja. Näissä nimissä taustalla lienee todella vanha pieru, nimittäin 1200-luvun puolivälissä, jo ennen varsinaisen Turun hiippakunnan perustamista toiminut Suomen alueen piispa Bero.

 

Piispa Bero oli syntyjään ruotsalainen ja tuohon aikaan piispa toi mukanaan ruotsalaisia siirtolaisia lampuodeiksi piispan maatiloille. Rymättylän Kuivasten Pierunletonpää on niemi Ruotsalaisen saarella. Uudenkaupungin Ylötynkarin Pierunniemi ja Pierunpuhti ovat Lyökin Ruotsinluodon vieressä.

Myös Pälkäneen Laitikkalan Pierunpelto, Rengon Kuittilan Pieru-niminen lampi ja Hattulan Tyrvännön Retulan Pierunniitty liittynevät entisiin kirkontiloihin.

 

Olen omaa tutkimustani varten etsinyt 1200-luvun piispoihin mahdollisesti liittyviä paikkoja. Nimiasu Piero on selkeä kansanomainen asu piispa Beron nimestä, mutta pähkäilin pitkään Pieru-nimiä.

Niiden sijoittuminen tunnetuille keskiaikaisille piispantiloille, vanhoihin rajapaikkoihin ja varsinkin piispa Catillukseen viittaavien paikannimien läheisyyteen osoitti, että kansa on käyttänyt Pieron lisäksi myös nimeä Pieru.

Viimeistään Orimattilan Kuivannon Pierupapinlähde varmisti asian.

 

Kirjoittaja on suomen kielen opettaja ja nimistöntutkija.

Menot