Kolumnit

Kielen päällä: Pörö ja verot - kun vero tarkoitti jumalille annettua uhria

Veronpalautusten ja mätkyjen aikaan mietin verojen historiaa. Suomalais-ugrilaisissa kielissä vero on ikivanha sana, joka esiintyy niin itämerensuomalaisissa kuin kaukaisemmissakin sukukielissä.

 

Varhaisin suomalaisten vero on ilmeisesti tarkoittanut jumalille annettua uhria. Se on merkinnyt myös torpparin isännälleen maksamaa maanvuokraa, morsiamen kyläläisiltä keräämää morsiusrahaa ja työstä maksuksi tarjottua ateriaakin. Sukukielissä sanan variantit tarkoittavat sekä ateriaa, kahden miehen viljelysalaa että sakkoa, velkaa, syytä, vikaa, yhteistä uhria, uhrausta ja tapporahaa.

 

Verotuksen historiaa tutkineet ovat todenneet, että systemaattinen verottaminen liittyy sekä kirjoitustaidon kehittymiseen että uskonnolliseen järjestäytymiseen. Juutalaisten varhaisimmat verot mainitaan jo Mooseksen kirjoissa, joissa kerrotaan vuotuisten kymmenysten menevän Herralle lahjaksi ja papillisia tehtäviä hoitavien leeviläisten palkkioksi.

Uudessa Testamentissa kerrotaan, että Jeesuksen syntymän aikoihin Israelin miehittänyt Rooman valtakunta alkoi verottaa alistamiaan kansoja ja pakotti heidät syntymäkaupunkeihinsa väestökirjanpitoa varten. Useimmat meistä muistanevat jouluevankeliumissakin mainitun verottajan, keisari Augustuksen, ja hänen voutinsa Kyreniuksen, myöhemmän Syyrian maaherran.

 

Vaikka verotus oli muinaisille suomalaisille tuttu asia pakanallisista uhreista ja alueella kulkeneiden herrojen pakkokestityksistä, Suomessakin laajempi verotus liittyy kirkon hallinnolliseen järjestäytymiseen.

Viimeistään 1200-luvun alussa suomalaiset maksoivat veroa katoliselle kirkolle. Tuolloin Suomen alueella toimineen piispa Beron tiedetään luovuttaneen suomalaisten eli nykyisen Varsinais-Suomen asukkaiden maksaman veron sukulaiselleen Ruotsin kuninkaalle Eerik Eerikinpojalle. Seuraava piispa Ragvald puolestaan sääti ensimmäisen ruokalisäveron kantamisen.

Vasta piispa Pentin aikana 1300-luvun alkupuolella kymmenysverosäädökset laajennettiin koskemaan Karjalaa, Savoa, Pohjanmaata, Uuttamaata, Hämettä ja Ahvenanmaata.

 

Verot kuninkaalle luovuttanut piispa Bero näkyy edelleen suomalaisessa nimistössä mm. asuissa Paro, Piiro, Pero ja Pörö. Tunnetuin Beron tila lienee Hattulan Parola lähellä Hämeen vanhinta keskiaikaista kirkkoa ja toista varhaiskeskiaikaista piispantilaa, Katinalan kartanoa. Myös Kanunki, yksi Parolan kantataloista viittaa tuomiokirkon pappeihin eli kaniikkeihin.

Toinen piispa Beron maatila lienee Tyrvään Kallialan Piranen Sastamalassa aivan Tyrvään keskiaikaisen kirkon vieressä, piispa Ragvaldiin viittaavan Rauvan kantatalon vieressä.


Johanna Halonen
Kirjoittaja on suomen kielen opettaja ja tutkija.