Kolumnit

Kielikolumni: Liikanimet – kuoleva vai elpyvä perinne?

Liikanimi on lisuke, joka kytkeytyy varsinaiseen etu- tai sukunimeen ja kuvaa kantajaansa. Ennen 1920-lukua, jolloin sukunimiä ei vielä ollut, tällainen lisänimi auttoi erottelemaan vaikkapa kylän Antit toisistaan: Seppä-Antti, Kalju-Antti tai Iso-Antti. Jotkin liikanimistä olivat haukkumanimiä, joita käytettiin vain henkilön selän takana: Hullu-Heikki tai Paska-Paavo.

 

Lisänimi voi esitellä asianomaisen fyysisiä ominaisuuksia tai luonteenpiirteitä. Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen kertoo, että nimitys Oikku-Aikku pohjaa hänen hermoiluunsa kisojen alla: ”Tiuskin käskyjä.”

Liikanimi on saattanut syntyä ammatinkin perusteella. Tippa-Iita harjoitti apteekkitoimintaa. Joskus nimenannon syynä ovat olleet tositapahtumat. Heikki Turunen tarinoi Varma-Yrjöstä. Tämä ei koskaan pudottanut humalaista isäänsä, jota kantoi selässään. Mikäli kyseessä oli värikäs persoona, liikanimi löytyi helposti: Nauraja-Hilkkonen.

Katleena Kortesuo ja Liisa-Maria Patjas pitävät liikanimien nykyvastineina lööppinimiä. Osa meistä tietänee Temptation Island -ohjelman Sika-Mikan tai Big Brother -ohjelman BB-Janin? Lööppinimi poikkeaa lisänimestä lähinnä siten, että se liittyy usein mediakontekstiin.

 

Jos käy läpi Suomen poliittisen elämän kärkihahmoja, ei hevin muista yhtään vakiintunutta lisänimeä. Enimmäkseen on suosittu myönteisiä lempinimiä kuten Urkki tai Manu.

Presidentti Lauri Kristian Relander kylläkin tunnetaan Reissu-Lassena muutaman ulkomaanmatkan vuoksi. Mato-Alli, kansanedustaja Alli Vaittinen-Kuikka, on kuuluisa lapamatotaudin vastaisesta työstään. Keskustalaispoliitikko Antti Kaikkonen sai nimen Kanki-Kaikkonen esiinnyttyään Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa.

 

Aikaisemmin kaikkein tyypillisimpiä liikanimen kohteita ovat olleet hallitsijat. Espanjan Johanna Mielipuoli kärsi holtittomuudesta ja tasapainottomuudesta, Ranskan Kaarle VI Mielipuoli todennäköisesti skitsofreniasta tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

Ranskan Ludvig VI Paksun lisänimen taustalla lie hänen muhkea muotonsa, kun taas Tanskan Harald Sinihammas luultavasti kärsi tummuneista hampaista. Hienotunteisuus ei ole ollut ajan henki.

 

Nykyisin presidentti Donald Trump on kunnostautunut vikkelänä viestijänä. Hän ei tunnu ehtivän miettiä, mitä milloinkin tulee kirjoitettua. Monien mielestä hän rikkoo korrektin käytöksen rajoja muun muassa antamalla poliittisille vastustajilleen liikanimiä.

Bernie Sanders saa määritteekseen sanan hullu (crazy). Hillary Clinton on kiero (crooked), James Comey puolestaan limanuljaska (slimeball). Trumpin harrastama nimittely kuulostaa melko keskenkasvuiselta. Ainakaan tällaisen liikanimiperinteen ei toivo elpyvän.

Kirjoittaja on kielenkäytön tutkija.