Kolumnit

Kielikolumni: Palveleva kuusi

Muistan lapsuuden jouluista kuuset. Joulukuusen etsiminen isän kanssa oli tarkkaa puuhaa, sillä kuusen piti olla juuri oikeanlainen: tuuhea ja tasaoksainen, suora ja alhaalta leveä. Kun se oikea lopulta löydettiin, ilo oli ylimmillään. Joulunpyhinä puusta riitti paljon puhuttavaa, erityisesti kehuttavaa.

Enpä tajunnut tuolloin kuusi- ja seitsemänkymmentälukujen vaihteessa, että olimme kuusiretkillämme ekosysteemipalvelujen ja hiilinielunkin äärellä. Enpä oikein tajunnut sitäkään, että luonto ja ihminen ovat jotenkin erillisiä ja että ihmisen on hyvä kehittää itselleen jonkinlainen luontosuhde.

Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan ekosysteemipalveluilla eli luonnon palveluilla tarkoitetaan kaikkia ihmisen luonnosta saamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Mielestäni määrittely avaa jotakin olennaista siitä, mitä ihminen itsestään ja luonnosta tätä nykyä ajattelee, millaista tarinaa ihminen luonnosta itselleen kertoo: ihminen ja luonto ovat toisistaan erillisiä todellisuuksia, luonnon tehtävä on palvella ihmistä, ihminen saa luonnosta hyötyä, ja hyöty on jotakin myönteistä, jota ihminen kuin luonnostaan tavoittelee.

Luonto palvelee ihmistä, mutta samalla ihminen toimillaan muuttaa luontoa. Viime vuosina onkin käyty laajenevasti ja voimistuvasti keskustelua ilmastonmuutoksesta.

Yksi tuon keskustelun kiinnostavimmista sanoista on hiilinielu. Meille on opetettu muun muassa sellainen asia, että metsät ovat hiilinieluja.

 

Hiilinielu ei kuitenkaan ole uusi ilmaus. Jo vuonna 2005 Suomen ympäristökeskuksen tutkija Jari Lyytimäki kirjoitti Kielikellossa siitä, miten ympäristönsuojelu kartuttaa kielen kirjoa: ”Ympäristötieteet tuottavat muiden tieteenalojen lailla uusia termejä, joista osa liukuu yleiskielen sanastoon. Jotkin näistä sanoista rikastavat kieltä.”

Hiilinielun hän sanoi tarkoittavan metsää tai muuta viheraluetta, jolla kasvava kasvillisuus sitoo itseensä ilmakehää lämmittävää hiilidioksidia. Hiilinielu on löytänyt tiensä jo yleiskieltä kuvaavaan Kielitoimiston sanakirjaankin: sen mukaan hiilinielu on metsä, vesistö tai muu sellainen, joka sitoo itseensä ilmakehän hiilidioksidia, hiilidioksidinielu.

 

Nyt näyttää kuitenkin vallitsevan jonkinlainen näkemysero siitä, mitä metsien hakkaaminen tarkoittaa hiilinieluille ja kuinka paljon metsiltä voidaan hankkia puupalveluita. Myös termeissä on valinnan varaa: hiilinielun lisäksi puhutaan ainakin hiilivarastosta ja hiililähteestä. Kaikki nämä tarkoittavat mitä ilmeisimmin eri asioita.

Ennen oli helpompaa. Puhuttiin joulukuusen tuuheudesta. Ja katseltiin, kun täysin palvelleen kuusen neulaset vähitellen varisivat matolle.

Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.

 

Päivän lehti

20.1.2020