Kolumnit

Kiinan on kannettava vastuu sopimuksistaan – Olivatko Zhao Zijangin sormet ristissä, kun Hongkongista päätettiin?

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Kun olin lapsi, äitini ei helposti luvannut mitään minulle tai sisaruksilleni. Hänen mukaansa lupaukset on pidettävä, sillä niihin sisältyy vastuu luottamuksesta.

Sopimus on kuin kirjallinen lupaus. Varmistus siitä, että luvatussa pysytään.

Sopimuksen pitäisi syntyä silloin, kun kahden osapuolen välillä on jo luottamus, joka ei edes sopimusta tarvitsisi.

Joulukuu 1984. Kiina ja Iso-Britannia allekirjoittivat sopimuksen Hongkongin siirtämisestä Kiinan erityishallintoalueeksi vuonna 1997.

Hongkongin oli määrä säilyä seuraavat 50 vuotta pitkälti autonomisena valtiona, säilyttäen oman poliittisen ja taloudellisen järjestelmän.

Jo yli vuoden jatkuneet mielenosoitukset ja Kiinan brutaalit toimet osoittavat, että Kiina ei ole pyrkinytkään kunnioittamaan sopimusta.

Kansainvälisen yhteisön reaktio asiaan on kuitenkin ollut hento kuin pikkupojan kädenpuristus.

Lapsena lupauksen rikkomiselle oli oikeutus, jos piti sormet ristissä selän takana. Ehkäpä vuonna 1984 Kiinan silloinen pääministeri Zhao Zijang käytti samaa temppua allekirjoittaessaan sopimusta brittihallinnon kanssa.

Kiinan kansankongressi hyväksyi toukokuun lopulla mellakoiden syynä olleen turvallisuuslain ulottuvan myös Hongkongiin.

 


”Yksi Hongkong on helposti uhrattavissa, jos sen sortaja on valmis auttamaan maailmanlaajuisen kriisin kanssa.”


 

Veriset mielenosoitukset Hongkongissa jatkuvat yhä, mutta maailman valtioilla on tärkeämpiäkin asioita hoidettavana Kiinan kanssa.

Kun Yhdysvallat ilmoitti lopettavansa maailman terveysjärjestö WHO:n rahoituksen, lupasi Kiina kasvattaa järjestön rahoitusta yli tuplasti menetetyn summan verran.

Yksi Hongkong on helposti uhrattavissa, jos sen sortaja on valmis auttamaan maailmanlaajuisen kriisin kanssa.

Syyskuu 2014. Vanha lapsuudenystäväni kysyi, voisinko palauttaa jo monta vuotta lainassa olleen Batman-elokuvan dvd-levyn. Sanoin hoitavani asian mahdollisimman nopeasti.

Levy on tänäkin päivänä hyllyssäni. Jos lapsuudenystäväni ei enää luota minuun, on minun ansaittava hänen luottamuksensa.

Vasta sen jälkeen on uusien sopimusten vuoro.