fbpx
Kolumnit

Kiitos sanoistasi, Kirsi Kunnas!

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Maanantaina kerrottiin kirjailija, akateemikko Kirsi Kunnaksen kuolleen. Kosketti, kuten hyvän ihmisen kuolema koskettaa.

En minä häntä tuntenut. Mutta tunsin, että hän oli hyvä ihminen.

Olen kiitollinen, että sain sen jopa kokea, joskus 1990-luvun alkuvuosina Tampereella.

Olin tuon hyvyyden tunnistanut jo lapsena, Tiitiäisen satupuun turvallisessa oksistossa. Ehkä siksikin rohkenin radiokurssia suorittavana tiedotusopin opiskelijana pyytää häneltä haastattelua.

Olin lukenut Kunnaksen runokokoelmia 1950- ja 1980-luvuilta, muuta kuin lastenlyriikkaa.

Nokkelasti olin huomannut, että Kuu kuului hänen runoissaan tavattoman usein. Tunnin mittaisen radio-ohjelman aiheena oli Kuun vaikutus ihmiseen – Kunnaksen sanoin “Kuun kuva meissä”.

Laukontorin reunalla, upean vanhan kerrostalon yläkerrassa Kunnas otti hermostuneen haastattelijan lämpimästi vastaan. Mukavaa, kun vanhalla tädillä käy nuoria kylässä.

Hän ei ollut silloin edes seitsemääkymmentä.

Haastattelu sujui hienosti. Runoilija puhui puolisen tuntia kuusuhteestaan. Olin imarreltu, kuinka iloinen hän oli siitä, että joku kloppi tämmöisiä kyselee.

Olohuoneen seinät olivat taidetta täynnä. Arvelin, että ne olivat lähinnä kirjailijan vanhempien, Väinö ja Sylvi Kunnaksen tekemiä. Tiesin, että osa oli pojista toisen, Martti Syrjän. Katse ja ajatus upposi tauluihin.

– Luenko?

– Anteeksi?

– Lukisinko? Eikö olisi hyvä ajatus, jos lukisin näytteitä, radioon. Runoilija vilkaisi harjoitustoimituksesta tuomaani isoa, liian professionaalista Nagra-kelanauhuria.

Hän luki, hurmaavan tunnistettavasti. Minä nauhoitin. Luulin nauhoittavani.

Kämpillä illalla panin nauhan pyörimään. Pelkkää rahinaa, sielua raastavaa rahinaa.

Ilta oli jo pimeä, mutta päätin maani ja Kuuni myyneenä soittaa Kunnakselle. Nyt kävi näin, kiitos kuitenkin yhteistyöstä.

– Voi hyvä lapsi, eikä mitä! Tulet huomenaamulla taas!

Kyllä, olen varma, että hän käytti sanoja “hyvä lapsi”.

Nyt nauhalle tarttui. Seurailin ensimmäisen yrityksen muistiinpanoja. Haastateltava muisti liki kaiken päivää aiemmin sanomansa, sanasta sanaan.

Kiitos, Kirsi. Sinulla oli sana hallussa. Kiitos, kun jaoit sen!

 

Lue myös: Taiteen akateemikko ja kirjailija Kirsi Kunnas on kuollut 96-vuotiaana

Menot

Uusimmat