Kolumnit

Kirjat vievät muihin maailmoihin, ja se on mahtavaa

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Viime viikolla silmiin osui kirjailija Marko Hautalan puheenvuoro, jossa hän pohti sitä, miksi lukemista markkinoidaan nuorille suurin piirtein yhtä kiehtovasti kuin jäykkäkouristusrokotusta. Siis tyyliin “eihän se kivaa ole, mutta tekee hyvää sinulle”.

Tämä nauratti ja myös kolahti, sillä itse olen intohimoinen tai ainakin ahkera lukija. Ja toki toivoisin, kuten asiaan kuuluu, että nuoret lukisivat enemmän.

Olen mukana muutamassa Facebookin kirjallisuusryhmässä, ja niissä nuorten lukemattomuus ja lukemaan innostaminen ovat vakioaiheita. Milloin kootaan kirjasuosituksia teini-ikää lähestyvälle sukulaispojalle, milloin vinkkejä koulun kirjaesitelmää varten.

Kaikki ovat kovin vakavissaan ja huoli on suurta. Välillä keskustelu on suorastaan fanaattista, mitä vierastan.

Tunnustan heti kättelyssä, ettei minulla ole tiedossani ihmekonsteja lukemisen lietsomiseksi.

Itse olen lukenut aina, ja sitä ennen minulle luettiin. 1970-luvulla toisaalta kilpailevia virikkeitä oli tarjolla huomattavan vähän. Meillä ei sopinut edes katsoa telkkaria eikä huudattaa radiota yömyöhään, kun linja-autonkuljettajana työskennellyt isäni lähti töihin jo aamuyöllä.

Kummitädin lukemista Aku Ankoista kaikki alkoi, ja sen jälkeen olen itse kahlannut ilolla läpi kaikkea mahdollista: tyttökirjoja, Jetty Cottoneita, sarjakuvia, maagista realismia ja dekkareita, valtaisat määrät dekkareita.

Kauhu ja venäläiset klassikot eivät ole koskaan oikein kolahtaneet, mutta vielä ehtii.

Kaikille neljälle lapselleni olen lukenut niin, että suuta kuivaa. Lopputulos on mielenkiintoinen: aikuiset tyttäret eivät juurikaan lue, kun taas poikani lukee todella paljon.

Lukusuosituksistakaan en oikein tiedä. Oma poika on lukenut esimerkiksi Tuntemattoman sotilaan monta kertaa, kun taas vähän vanhemmalla sukulaispojalla Tuntematon tyssäsi heti alkuunsa kirjassa käytettyihin murreilmauksiin.

Aivan parasta lukemisessa on joka tapauksessa se, että se on ainakin minulle täysin omaa aikaa. Tämä asia on toiminut sysäyksenä kirjojen pariin pienestä pitäen.

On mahtavaa antaa tarinan viedä ja unohtaa kaikki muu. Ja siksi herään taas tänä aamuna väsyneenä mutta virkistyneenä, kun en ole malttanut lopettaa lukemista ajoissa.