Kolumnit

Kisojen epäpolitisointi epäonnistui

Tuomiot Serbia–Sveitsi-ottelun aikana ja jälkeen värittävät vahvasti keskiviikon MM-otteluiden lähtökohtia. E-lohkon tilanne ennen viimeistä kierrosta voisi olla hyvin erilainen, jos kansainvälisen jalkapalloliiton tuomarit ja kurinpitäjät olisivat päätyneet toisenlaisiin ratkaisuihin.

Serbia saattoi menettää jatkopaikan viheltämättä jääneeseen rangaistuspotkuun, kun taas Sveitsin näkymät olisivat huomattavasti synkemmät, jos serbialaisten tahto Sveitsin kosovolaistähtien Granit Xhakan ja Xherdan Shaqirin sekä Stephan Lichtsteinerin poliittissävytteisistä mielenilmauksista olisi mennyt läpi.

Kolmikko tuuletti Sveitsin maaleja albaanien kansallistunnuksin, mikä oli taatusti tietoinen provokaatio serbejä kohtaan. Sinänsä Albanian kotkan (serbit käyttävät samaa kansallissymbolia) näyttäminen käsimerkein on harmiton kannanotto, mutta vastustajan tuntien motiivi oli selvästi epäurheilijamainen.

FIFA rankaisikin sveitsiläisiä, mutta ei pelikielloilla, vaan sakoilla. Rangaistuspäätöksen perusteluksi mainittiin epäurheilijamainen käytös. Mielensä pahoittaneet serbit vetosivat liiton sääntöihin, jotka kieltävät pelaajilta poliittiset viestit kahden ottelun pelikiellon uhalla.

Tavallaan rankempaankin tuomioon olisi ollut syytä, sillä etenkin Shaqirin isänmaallisuuspurkaus oli nimenomaan poliittinen. Kosovolaissyntyinen ei pelkästään tuulettanut Kosovon albaanien puolesta, vaan hän käytti Serbia-ottelussa kenkää, jonka kantapäässä oli varsin näyttävästi Serbian yhä maakuntanaan pitämän Kosovon lippu.

Poliittisen ulottuvuuden kohu sai viimeistään siinä vaiheessa, kun Kosovon kauppa- ja teollisuusministeri Bajram Hasani kertoi tiistaina lahjoittavansa kuukauden palkkansa ”maanmiestensä” sakkoihin.

 

Shaqirin ja Xhakan tapaus on osoitus FIFA:n kaksinaismoralismista, mitä tulee politiikkaan. Vaikka poliittiset kannanotot ovat MM-kisoissa kiellettyjä, eivät pelaajat ole niitä kaihtaneet.

Saksanturkkilaiset Mesut Özil ja Ilkay Gündogan suostuivat ennen MM-kisoja Turkin vaalit viikonloppuna voittaneen presidentin Recep Tayyip Erdoganin kampanjamannekiineiksi. Egyptin tähti Mohamed Salah päätyi puolestaan Tetenian diktaattorin Ramzan Kadyrovin mainosmieheksi.

Kaikkein härskeintä on ollut FIFA:n oma käytös. Kisoja on myönnetty puolidemokratioihin, joiden aikomus hyväksikäyttää kilpailuja poliittisesti on läpinäkyvää. Siinä tai pelaajien mielipiteenilmauksissa ei ole periaatteessa mitään väärää, urheilu on olennainen osa politiikkaa ja toisinpäin.

Ristiriitaista kuitenkin on, että FIFA yrittää tehdä MM-kisoista säännöillään epäpoliittisia. Kuin korostaakseen omaa kaksinaismoralismiaan liiton muka poliittisesti puhdas presidentti Gianni Infantino näytti viihtyvän kahden diktaattorin välissä kisojen avausottelussa.