Kolumnit

Kolumni: Älä mene huonoon seuraan!

Omena ei tunnetusti putoa kauas puusta. Vain omenan kasvu- ja oppimisympäristö vaihtelee eri aikoina.

Viime syksynä ihmettelin miten tyttäreni ystävineen keräämä adressi työympäristön kehittämisestä Tuomelan alakoulussa ei johtanut keskusteluihin koulun ja oppilaiden kesken, vaikka yli puolet luokan kuudestakymmenestä oppilaasta allekirjoitti sen.

Näinkö kannustamme lapsiamme uuden opetussuunnitelman mukaiseen aloitteellisuuteen ja aktiivisuuteen?

 

Vuoden lopussa hämmästyin, kun huomasin, ettei alakouluissa jaeta enää välitodistuksia syyslukukaudesta. Miten lapsemme enää osaavat reflektoida omaa osaamistaan kevätkaudelle, jos he eivät tiedä, että parannettavaa vielä olisi?

Erityisen huolissani olen siitä, miten käy rakentumassa olevan identiteetin ilman opettajan todistukseen kirjaamia lisähuomioita.

Vietin jouluani lapsuudenkodissani ja sain riemuissani käsiini vanhoja koulutodistuksiani. Opettajani Anneli Taimen, jonka luokkaa kävin kolme ensimmäistä kouluvuottani, kirjoitti perusarviointiensa lisäksi aina ohjaavia kommenttejaan, joista ensimmäisen luokan ”Älä mene huonoon seuraan!” teki unohtumattoman vaikutuksen.

Olin kuitenkin unohtanut, että kolmannen luokan syksyllä Anneli kannusti minua näin: ”Kirjoitat ihania juttuja ja olet kehittynyt myös laulutaidossa. Ole edelleen yhtä rohkea ja aloitekykyinen.” Millainen laulaja olisinkaan nyt, jos olisin muistanut tämän?

 

Ihminen on aina kiinnostunut siitä, miten muut hänet näkevät. Elämämme kannalta keskeisten henkilöiden arvioilla on suuri merkitys siihen, miten itsemme näemme – erityisesti varhaisina vuosina, jolloin muodostuu minäkuvamme siitä, keitä olemme ja mihin pystymme.

Leena Krohn on kirjoissaan kuvannut ihmisen prosessimaisuutta, sitä miten jatkuvasta muutoksesta huolimatta jotain meistä pysyy aina samana ja tunnistettavana, vaikka jokainen hius, jokainen solu ja koko ihminen fyysisesti vaihtuu ja muuttuu koko ajan.

Enää en harmikseni voi kysyä Annelilta, olenko pysytellyt hyvässä seurassa tai tunnistaisiko hän minut edelleen tavasta, jolla toimin maailmassa. Kuulisin mielelläni mitä hän ajattelee motoistani, joilla kaikessa huvittavuudessaan on myös jotain pohjaa todellisuudessa.

Luuletteko, että Anneli arvostaisi mottojani kaikki kerralla, välitön vaikutus ja toimi, älä mieti?

 

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse keksiä itse. Parhaat viisaudet tulevat usein toisilta. Ihailemani voimahahmo Minna Canth, joka viettää 175-vuotisjuhlavuottaan tänä vuonna, sanoi paljon hienoja asioita, kuten “Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä”.

Ehdoton suosikkini häneltä on kuitenkin motto, jonka allekirjoitan joka päivä yhä uudestaan: “Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää”.

Sitä olkoon juhlavuoden kunniaksikin luvassa koko uuden vuoden täydeltä – ja aina hyvässä seurassa!

 

Kirjoittaja on Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja, Hämeenlinna.

Tuoreimpia artikkeleita