Kolumnit

Kolumni: Albert Edelfeltin 1858 kaavassa torin alle pysäköitiin hevoset

Kuva: Pekka Rautiainen

Viime vuonna Hämeenlinnassa olisi voitu viettää toriparkkikeskustelun 160-vuotisjuhlia.

Ensimmäisen kerran pysäköinti kuumensi kaupunkilaisten tunteita jo 1800-luvun alkuvuosikymmeninä, kun lehmät, siat ja lopulta hevosetkin parkkeerasivat ruhonsa ihan miten sattui. Silloin keskustelu kuohahti yli äyräiden, kun siat alkoivat sotkea jätöksillään asukkaiden pihoja.

Katuja pitkin hiippailevat hanhet olivat vielä pikkujuttu markkinaväen kaakkien rinnalla. Erityistä pahennusta herättivät hummat, jotka lähtivät kaiken lisäksi omille teilleen kaupunkilaisten kauhuksi.

 

Noista ajoista on kulunut iäisyys, mutta tosiasiassa juuri tuolloin lausuttiin toriparkkikeskustelun syntysanat.

Silloisen lääninarkkitehdin Albert Edelfeltin vuonna 1858 laatima suurellinen asemakaava puuttui kiivaana vellovaan pysäköintikeskusteluun. Kaavassa esitettiin ensimmäistä kertaa, että torin alle rakennettaisiin hevosia varten parkkihalli. Edelfelt ei puhunut vielä toriparkista, vaan hevostallista.

Vaikka Edelfeltin toriparkki ei koskaan toteutunutkaan, kylvi se kuitenkin syvälle hämeenlinnalaiseen sieluun ajatuksen torin alle menemisestä. Sieltä se ajatus sitten pulpahtaa säännöllisin väliajoin pinnalle.

 

Toriparkkikeskustelu alkoi jo ennen ensimmäistäkään autoa Hämeenlinnan kaduilla.

Ensimmäisen autonsa kaupunki sai vasta vuonna 1909 eli 50 vuotta toriparkkikeskustelun alkusysäyksen jälkeen. Vielä 1930-luvullakin kaupungissa oli vain 312 autoa ja sotien aikana vielä vähemmän.

Autoista tai niiden pysäköimisestä tuli ongelma vasta 1950-luvulla. Sen jälkeen aihe ei ole tapetilta pois päässyt.

Vasta 1970-luvulla alettiin rutista pysäköintipaikkojen riittämättömyydestä. Autoja pysäköitiin minne tahansa, sillä pihapysäköinti kiellettiin vasta 1980-luvun lopussa.

 

Ei Hämeenlinna ole keskusteluineen millään tavalla poikkeuksellinen. Ihan samanlaista toriparkkikeskustelu on ollut kaikkialla Suomessa ja tulee varmasti olemaan.

Tori on vanhojen kaupunkien sydän, johon kajoaminen on pyhäinhäväistys. Kun samaan seokseen sotketaan kotikaupunki ja oma auto, ovat draaman ainekset kasassa. Yhtä suuria tunteita nähdään vain HPK:n matseissa.

Unelma kaupan eteen ilmaiseksi pysäköidystä autosta on lopullisesti historiaa tuli kaupunkiin toriparkki tai ei.

 

Lue myös: Valtuuston jälkipyykki: Yleisö näytti toriparkille punaista, mutta valtuuston enemmistö vihreää