Kolumnit

Kolumni: Autokuolema

Kuva: -

Työni puitteissa olen viime vuosina joutunut suhaamaan autolla Hämeen ja Savon väliä tasaisen tappavaa tahtia. Puuduttava ja tylsäksi käynyt ajoreitti ei tarjoa suuria maisemaelämyksiä, ellei sellaisena voida pitää viitostien mittavia parannustöitä Heinolan ja Mikkelin välillä.

Visulahden dinosauruskaan ei ole herättänyt innostusta sitten lapsuuden mummolareissujen. Kolmen neljän tunnin ajo vie paljon potentiaalista työaikaa vuorokaudesta, ja jos matkan ajaa vielä samana iltana takaisin, tulee ratin takana vietettyä kokonainen työpäivä.

Monet työreissuja tekevät puhuvat hotellikuolemasta: siitä hetkestä, kun yksinäisen hotellihuoneen seinät tuntuvat kaatuvan päälle ja koti-ikävä iskee kuin tuhat volttia. Itse olen kärsinyt autokuolemasta. Koska töitä ei matkan aikana voi tehdä, täytyy itseohjautuvien autojen saapumista liikenteeseen odotellessa keksiä jotakin muuta.

 

Ennen kuuntelin automatkoilla paljon radiota, enää en juurikaan. Kuuntelen itse asiassa mieluummin nastarenkaiden ropinaa talvisella viitostiellä kuin radion tekopirteitä aamujuontajia.

Viime vuosina radion puheohjelmat ovat muuttuneet yhä enemmän tyhjänpäiväiseksi lätinäksi. Kaupallisia radiokanavia en ole kuunnellut vuosiin niiden tolkuttoman pitkien mainoskatkojen takia, eikä sisällössäkään ole ollut hurraamista.

Samaan tyhjänpäiväisen sisällön tuottamiseen on kuitenkin enenevässä määrin lähtenyt mukaan myös Yleisradio. Musiikkisisällön ottaminen mukaan Yle Puheen ohjelmistoon oli mielestäni paha virhe.

 

En ole kuitenkaan vielä heittänyt autoradiota ulos ikkunasta, sillä myös hyvin toimitettuja ohjelmia onneksi löytyy. Ainoa ongelma on se, ettei kyseisiä ohjelmia tietenkään lähetetä juuri silloin kuin istun autossa.

Jokunen vuosi takaperin löysin puhelimestani podcast-aplikaation, jonka avulla voi selailla kiinnostavia radiohjelmia ja tilata ne suoraan puhelimeen.

Ennen pidin sitä turhakkeena, nyt välttämättömänä ominaisuutena. Kuinka kätevää on tilata juuri ne radio-ohjelmat, joita arvostaa ja haluaa kuunnella.

 

Kun kaikki podcastit on kuunneltu ja ajankohtaiset asiat puitu moneen otteeseen, siirryn toiseen automatkojeni pelastajaan: äänikirjoihin. Kirjojen lukemiseen tuntuu jäävän vuosi vuodelta vähemmän aikaa, joten kirjan kuunteleminen autossa korjaa tätä epäkohtaa.

Toisaalta olen autossa kuunneltavaksi valinnut paljon sellaisia kirjoja, joihin en jostain syystä muuten tarttuisi ja saanutkin paljon hyviä luku- tai siis kuuntelukokemuksia. Kun pääsen hyvän äänikirjan pariin, toivon jopa joskus että automatka olisi vähän pidempi, jottei kirjaa tarvitsisi jättää kesken.

Olen onnistunut kääntämään uhkaavan autokuoleman toimittajien ja kirjailijoiden kanssa vietetyksi laatuajaksi. Nupit kaakkoon ja politiikkaradio soimaan!

 

Kirjoittaja on näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja, Hämeenlinna.