Gert Remmel
Kolumnit

Kolumni: Egotripin laulajan purkaus junioripoikansa kohtelusta puhuttaa – ”Koko asetelmassa on monta asiaa pielessä”

Urheilun merkitys kiteytetään usein latinankieliseen lauseeseen citius, altius, fortius.

Suomeksi käännettynä se tarkoittaa nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin/rohkeammin.

Urheilu sisältää myös peilikuvan elämälle ja se opettaa ihmistä – nuorta tai vanhaa – elämään.

Elämään kuuluu myös vastoinkäymisten käsittely.

Suomalaisessa urheilussa on ollut jo vuosia käynnissä aggressiivinen trendi, jossa urheilulta on alettu odottaa päinvastaista – elämän vääristelyä.

Urheilujournalismi on yksi osa tätä mekanismia. Urheilujournalismi etsii, kaipaa ja kaivaa elämää vääristeleviä tunneryöppyjä. Tuorein näistä oli Egotripin laulajan Mikki Kausteen kohdalla.

Kausteen mukaan hänen lapsensa pudotettiin kilpajoukkueesta harrasteryhmään kentän laidalla tapahtuneessa nimenhuudossa ilman sen kummempia perusteluja.

Kun Kausteen 12-vuotias poika ilmoitti murtuneena, ettei mahtunut enää pitkäaikaiseen kilpajoukkueeseensa, isä kertoi alkaneensa itsekin itkeä.

Aiheesta nousi kohu.

 

Se oliko se oikein vai väärin ja olisiko asia pitänyt kommunikoida paremmin, siihen on varmasti monta näkökulmaa. Valmentajalla on kuitenkin monia päätöksiä tehtävänä ja se on valmentajan tehtävä.

Kaikki eivät mahdu kerralla joukkueeseen, eivätkä kaikki joukkueessa mahdu kentälle.

Sitä paitsi, pelaajalle annetaan tässä tapauksessa nyt mahdollisuus harjoitella kahta kauheammin ja osoittaa kuuluvansa kilparyhmään. Tässä tilanteessa isä kuitenkin päätti julkisuudessa vedota tunteisiin.

Koko asetelmassa on yksinkertaisesti monta asiaa pielessä.

Lopulta jos asiaa miettii, valmentaja teki vain sen, mistä urheilu joka päivänä koostuu. Hän teki päätöksen – tällä kertaa siitä, kuka mahtuu joukkueeseen ja kuka ei.

Pojan valmentajana toimii innokas ihminen. Kun hänet laitetaan asetelmaan, jossa hänestä on epäsuorasti tehty tunteeton ja empatiakyvytön ihminen, hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia puolustautua itkevää poptähteä vastaan.

Kaikista helpointa on asettaa itsensä uhrin asemaan ja hakea empatiaa omille peloille. Moni ihminen reagoi tunteisiin eikä näe asiaa rationaalisesti.

 

Valmentajan tehtäväksi on suomalaisessa junioriurheilussa tullut asiakaspalvelijan suhde. Hierarkia on mennyt ylösalaisin yhteiskunnassa, kun lapsetkin päättävät kaupassa mitä aikuiset ostavat ruoaksi.

Samalla on ilmeisesti hiljaisesti päätetty, että kun isä maksaa ajoissa seuran kuukausimaksut, voi hän päättää miten jalkapallojoukkuetta pyöritetään.

Ainoa ongelma on, että lopulta itkevän isän ulostulon ainoa uhri on lopulta pelaaja itse. Joukkue pärjää aina ilman yhtä pelaajaa ja sietää kohut. Isä saa paljon tykkäyksiä ja sääliviä kommentteja siitä, miten paha maailma urheilussa on.

Urheilussa jokaisen hetkellisen epäonnistumisen jälkeen on aina edessä uusi mahdollisuus.

Murheellisinta on, että en ole varma onko pojalla enää uutta mahdollisuutta tämän jälkeen.

 

Gert Remmel
Kirjoittaja on Italiassa työskentelevä juniorijalkapallovalmentaja.

 

Tuoreimpia artikkeleita