Kolumnit

Kolumni: Eivätkö poliitikot tajua, miten vakava asia ilmastonmuutos on?

Siitä on nyt vajaat kaksi kuukautta, kun IPCC julkaisi kohutun ilmastoraporttinsa.

Sen mukaan ihmiskunnalla on 12 vuotta aikaa muuttua ennen kuin asuinpaikkamme alkaa toden teolla käristyä hengiltä. Tämän jälkeen tosin on julkaistu arvioita, joiden mukaan 12 vuotta saattaisi olla liian optimistinen luku.

Joka tapauksessa vielä minun ja jopa vanhempieni elinaikana kaikki tulee muuttumaan – halusimmepa tai emme.

 

Raportti järkytti minua siinä määrin, että olen siitä lähtien käyttänyt jopa turhan paljon energiaa miettimällä, mistä kaikesta voisin elämässäni tinkiä elämänlaadun kärsimättä.

Miten voisin muuttaa syömistottumuksiani? Miten voisin matkustaa lentämättä? Onko minun itse asiassa edes pakko matkustaa kovin kauas? Pystyisinkö pyöräilemään enemmän auton käyttämisen sijaan? Mitäpä jos laskisin kotini lämpötilaa? Onko mikään tarpeeksi?

12 vuoden kouriintuntuva aikajänne oli kuin isku vasten kasvoja.

 

Seuraava isku on ollut yhteiskunnallinen suhtautuminen asiaan. Olen seurannut kauhulla muutoshalua yhteiskunnallisella tasolla: Sitä ei ole.

Paljon puhutaan siitä, mitä pitäisi ehkä tehdä, mutta loppujen lopuksi kukaan ei vaikuta olevan valmis tekemään oikeastaan yhtään mitään.

Aivan kuin olisi astunut painajaiseen, jossa ihmisten pitäisi paeta palavasta talosta, mutta he vain istuvat sohvalla, katsovat telkkaria ja sanovat, että pillit pitäisi varmaan kieltää. Ei riitä, että heiluu yksin jauhesammuttimen kanssa, vaan palaa mukana.

 

Matkailuohjelma Madventuresista tuttu toimittaja Riku Rantala peräänkuulutti taannoin Ylelle (12.10.2018) kirjoittamassaan kolumnista valtiollista sääntelyä lentämiselle (ja monelle muulle ilmastonlämpenemistä edistävälle asialle), koska hän tiesi, ettei pystyisi säätelemään käyttäytymistään. ”Päättäjät, laittakaa minut ruotuun, vaikka väkisin!”

Niinpä niin. Oletteko te valtapuolueiden poliitikot pelkureita, ettekö te populistisuudessanne halua leimautua viherpiipertäjiksi vai ettekö te vieläkään tajua, että enää ei ole kyse mistään mielipideasiasta?

Siinä vaiheessa, kun elinympäristömme vähitellen muuttuu kelvottomaksi yhä useammalle elinkeinolle, ei puhe talouskasvusta ole enää relevanttia, koska koko kasvulta on pudonnut pohja lähes kirjaimellisesti pois.