Kolumnit

Kolumni: Eläkeläisen ääni kuuluu ainakin vaalien alla

Eläkeläiset ovat jatkossa yhä suurempi ja merkittävämpi kansanosa. Kysymys kuuluukin, saavatko he riittävästi ääntään kuuluville ja kuullaanko eläkeläisiä riittävästi heitä koskevassa päätöksenteossa?

Puoluepolitiikassa on ollut erilaisia virityksiä, mutta mikään niistä ei ole noussut siivilleen.

Sinnikkäimmin asiaa on pitänyt esillä vantaalainen demaripoliitikko Kimmo Kiljunen. Kiljusen pahin puute eläkeläisten puolestapuhujana on puoluepoliittinen tausta.

Eläkeläisten äänet ovat kuumaa valuuttaa. Demareiden puheenjohtaja ja seuraavan hallituksen todennäköinen ministeri Antti Rinne pani viime vappuna köyden kaulalleen lupaamalla alle 1 400 euroa kuussa tienaaville eläkeläisille satasen korotuksen.

Lupauksen hinnaksi on nyt laskettu noin 700 miljoonaa euroa.

Rinne haluaa omien sanojensa mukaan yrittää pitää lupauksensa, mutta ei uskalla luvata montako vuotta se vie.

Voin kuvitella, että eläkeläisiä, ainakin nykyisiä ja ehkä tuleviakin, ärsyttää suunnattomasti se, että heitä pidetään vain taakkana sote-kustannusten kasvattamisessa ja huoltosuhteeseen haetun tasapainon pilaajina.

Eläkeläiset ansaitsevat kaiken mahdollisen arvonannon niin ihmisinä kuin kuluttajina. He ovat eläkkeensä ansainneet.

Lisäksi nämä farkkuja käyttävät isoäidit ja -isät elävät kauemmin ja terveemmin kuin yksikään aiempi sukupolvi.

Heillä on myös enemmän rahaa käytössään kuin aiemmin oman hyvinvointinsa ja vireytensä säilyttämiseen.

Samalla he ovat melkoinen reservi myös työelämän näkökulmasta muutenkin kuin vapaaehtoistyön. Monet ammatinharjoittajat kuten lääkärit ja juristit jatkavat töitään pitkään varsinaisen eläkeiän jälkeen.

Muidenkin eläkkeellä olevien ammatti-ihmisten mahdolliset työtehtävät pitäisi rakentaa houkuttaviksi myös verotuksen näkökulmasta.

Kanta-Häme on enemmän kuin Suomi pienoiskoossa väestön ikääntymisessä. Ja hyvä niin. Vanhuus on myös viisautta. Elämään oppii vain elämällä.

Eläkeläisiä tervehtien!

Petri, pian 57 v