Kolumnit

Kolumni: Elämä ilman henkilöautoa on mahdotonta

Kun isäni teki kuolemaa, halusi hän minun ajavan auton sairaalan ikkunan eteen niin, että hän voisi vielä kerran hyvästellä rakkaan menopelinsä.

Tein työtä käskettyä, mutta en jakanut isäni rakkautta autoon.

Minulle auto on ollut aina vain välttämätön paha. Ensimmäisen oman auton ostin vasta myöhäisessä keski-iässä, enkä hankkinut sitäkään statussymboliksi, vaan arkiseksi kulkuvälineeksi.

Pinnani katkesi, kun huomasin dieselin hinnan ohittaneen bensan hinnan. Olen kyllästynyt maksamaan auton menovettä, vakuutuksia, huoltoja ja varaosia. Keksisin rahoilleni paljon miellyttävämpiäkin tapoja tulla käytetyksi.

Maailmani ei romahtaisi, jos luopuisin autosta. Ilman autoa en arkea kuitenkaan helposti pyörittäisi. Hämeenlinnan kantakaupungissa voi aina liikkua jalan, mutta päivittäinen reissaaminen Hattulasta tai Janakkalasta Hämeenlinnaan vaatii jo henkilöautoa.

Jos minulla ei olisi autoa, kuluisi pelkästään reilun kymmenen kilometrin työmatkaan joka päivä puolitoista tuntia. Ensin kävelisin kotoa pysäkille, menisin bussilla keskustaan ja kävelisin parin kilometrin matkan Kantolaan työpaikalle. Koska teen vuorotyötä en aina edes pääsisi bussilla.

Vaikeinta elämäni olisi sitten, kun menen kakkoskotiini Isojoelle.

Isojoella lähin bussipysäkki on 20 kilometrin päässä mökiltä, lähikauppaan on saman verran matkaa ja palvelut loistavat kotikylässä poissaolollaan. Bussi kulkee kerran viikossa lähimpään kaupunkiin.

Koska autosta on tullut tällainen yhteiskunnan tukipylväs?

Auto on tuonut elämäämme moottoritiet, huoltoasemat ja pysäköintitalot. Se on määrännyt siltojen ja teiden leveydet ja talojen pihojen koot. Auton ansiosta meidän on mahdollisuus pyyhkäistä nopeasti paikasta toiseen. Auto pönkittää kiirettä.

Ensimmäinen auto tuli Hämeenlinnaan vasta 120 vuotta sitten, kun seppämestari Manasse Nikanor Julin kaahaili kaarallaan pitkin kaupunkia. Autoja oli kaupungissa ja oikeastaan koko maassa vuosikymmenien ajan todella vähän. Vielä 1970-luvun alussa Suomessa oli autoja ainoastaan hieman yli 800 000, kun niitä nyt on jo 2,5 miljoonaa.

On mielenkiintoista seurata, millainen on auton tulevaisuus.

Voi olla, että jo 2020- tai 2030-luvulla autojen yksityisomistus vähenee ja me omistamme porukalla erilaisia kimppa-autoja. Aika näyttää.

Tuoreimpia artikkeleita