Kolumnit

Kolumni: Euron suojaan ei saa kyyristyä

Italian valtionvelka on noin 2 300 000 000 000 euroa.

Ekonomistit laskevat, että Italian on mahdoton hoitaa velkojaan, jos sen velkapapereiden korko nousee yli 4 prosentin. Maan 10 vuoden lainapaperin markkinakorko on nyt 3,5 prosenttia.

Italian hallitus haluaa jatkaa velkaantumista, mutta ei halua maksaa edes korkoja.

Näin on käynyt, koska Italia otettiin osaksi euroaluetta, vaikka se ei täyttänyt rahaliiton vaatimuksia.

Mitä voimme olettaa valtioliitolta, joka itse rikkoo silmää räpäyttämättä siitä tehtyjä sopimuksia? Olemme niin pitkälle, että muut euromaat ovat joutuneet vastoin vakaus- ja kasvusopimusta avustamaan Kreikkaa. Vastoin yhdessä sovittuja sääntöjä myös Euroopan keskuspankki EKP ostaa valtioiden velkakirjoja ja pyrkii niin pitämään korkoja matalalla.

Kansalaiset ja hallitukset ovat ymmärtäneet väärin yhteisen valuutan tarkoituksen ja merkityksen.

Jos käytetään kiinteää valuuttakurssia, kilpailukykyä ei voida palauttaa alentamalla valuutan arvoa. Jotta kilpailukyvystä pidettäisiin huolta, julkiset menot, verot ja kustannukset on pidettävä kurissa. Näin ei ole tehty meillä, saati sitten Kreikassa ja Italiassa.

Suomen viennistä katosi kerralla kolmannes vuonna 2009. Kun kilpailukyky olisi viimeistään tuolloin pitänyt palauttaa, meillä päinvastoin kasvatettiin menoja ja kulutusta. Se rahoitettiin ulkomaisella velalla. Velkaa voitiin ottaa euron suojassa alhaisella korolla.

Suomessa kyyristyttiin vakaan euron suojaan, vaikka katto vuoti silmin nähden. Työttömien määrän annettiin paisua lähes puoleen miljoonaan ja valtiontalouden alijäämän 10 miljardiin euroon. Näitä ongelmia on hoidettu lähinnä leikkaamalla menoja, kiristämällä veroja ja alentamalla palkkoja.

Italian ongelma on, että hurlumhei-politiikalla on kansan tuki. Pikemminkin kansa syyttää maan vaikeuksista EU:ta ja kehottaa sitä pitämään näppinsä irti heidän asioistaan.

Suomi ja monet euromaat ovat samanlaisessa vaarassa, jos euron kanssa ei opita elämään. Vakaa valuutta voi tukea omaa taloutta, mutta kelvotonta talouspolitiikkaa ja kiinteää valuuttakurssia ei voi yhdistää.