Kolumnit

Kolumni: Hämäläisestä viestintäkulttuurista

Kuva: -
Kuva: -

Viestintä epäonnistuu aina. Silloinkin kun se onnistuu.

Tämä oli ensimmäinen opetus, joka meille viestinnän fukseille paukutettiin päähän kaksikymmentä vuotta sitten. Väittämä kuulostaa masentavalta mutta pitää paikkansa.

Sillä tarkoitetaan, että kukaan ei koskaan ymmärrä viestiämme niin kuin me sen tarkoitamme. Vastaanottaja liittää siihen omat kokemuksensa, asenteensa ja tulkintansa. Tälle on olemassa termi: konnotaatio. Konnotaation vuoksi tämäkin teksti tulkitaan monin eri tavoin. Yksikään tulkinta ei osu maaliinsa.

Viestinnässä puhutaan myös hajeesta. Haje tarkoittaa kaikkea sitä, mikä voi häiritä viestin perille menoa ja yhteisen ymmärryksen löytämistä.

Hajetta aiheuttavat esimerkiksi huono kuuluvuus, tökkivät verkkoyhteydet, kova meteli, erilaiset vuorovaikutustyylit, luottamuksen puute ja vaikkapa voimakas kielteinen ennakkoasenne viestin lähettäjää kohtaan.

Hajetta voi vähentää toistolla. Viestiä pitää toistaa riittävästi, että se menee perille.

Paitsi Hämeenlinnassa, jossa liika viestiminen aiheuttaa hajetta.

Minulla kesti pari vuotta hoksata, että viestinnän lainalaisuudet eivät päde hämäläisiin, jotka arvostavat hiljaisuutta myös viestinnässä. Suurella todennäköisyydellä sanonnat “Vaikeneminen on kultaa” ja “Parempi vaieta kuin katua” ovat peräisin Hämeestä.

Erilaisesta viestintäkulttuurista tulleena olen tahtomattani rikkonut lukuisia kertoja hämäläistä viestintäetikettiä ja römistellyt kuin norsu lasikaupassa. Olen spämmännyt paikallisissa Whatsapp-ryhmissä ja Facebookissa, kysellyt tyhmiä ja tiedottanut.

Olen sohlannut ja selventänyt asioita välttääkseni väärinkäsityksiä, kunnes viimein ymmärsin, että ainoa, joka tarvitsee tulkkia, olen minä itse.

Hämäläiset kyllä ymmärtävät toisiaan ja ovat äärimmäisen taidokkaita viestimään erilaisia nyansseja ja ilmaisemaan hyväksyntänsä ja paheksuntansa radiohiljaisuudella.

Hämäläisillä on hiljaisuuteen samantyylinen suhde kuin eskimoilla lumeen.

Koska hämäläiset arvostavat minimalismia viestinnässä, he ovat kehittäneet yliluonnollisen kyvyn lukea ajatuksia. Tähän johtopäätökseen olen tullut, koska muutenhan ihmiset eivät koskaan löytäisi oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

Toivon, että jonain päivänä tämä kyky tarttuu minuunkin.

Ilokseni kehityn koko ajan. Annan esimerkin.

Tallin Whatsapp-ryhmässä ilmoitettiin, että jouluratsastus on lauantaina kahdelta. Vielä pari vuotta sitten olisin tiedustellut, että onko tarkoitus olla tallilla silloin vai jo valmiina hevosen selässä. Mutta nytpä osasin olla viestimättä turhia ja menin varmuuden vuoksi tallille yhdeksi. Siellä sitten minä ja toinen viestintäurpo odotimme yhdessä, kunnes paikalliset saapuivat tunnin päästä tallille.

Olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että parempi tuhlata tunti elämästä kuin häiritä ihmisiä viestinnällä.

Kirjoittaja on kavioliitossa elävä viestintäyrittäjä