Kolumnit

Kolumni: Hämeenlinnan ihme – voisimmeko näyttää esimerkkiä muulle Suomelle?

Kun tyttäreni meni Espoossa ensimmäiselle luokalle, lähes kaikilla hänen luokkatoverillaan oli älypuhelimet – ja aika monella se oli iPhone.

Siis kuusi-seitsemänvuotiailla, jotka vasta opettelevat lukemaan, oli kalliit älypuhelimet repuissaan.

En voinut millään käsittää sitä. Kun on itse tehnyt päätetyötä koko ikänsä ja kärsii keski-ikäisenä sen seurauksista, on vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa pysäyttää lapsen luonnollisen liikkumisen pienen ruudun eteen.

Nuo koukuttavat aikasiepparit tappavat läsnäolon, aiheuttavat keskittymiskyvyttömyyttä, heikentävät lukutaitoa ja passivoivat niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ikään katsomatta.

 

Viimeiseen asti pidin pintani enkä ostanut älypuhelinta sitä vonkuvalle lapselle. Viidennellä luokalla minun oli annettava periksi, koska hän oli jäämässä ulkopuoliseksi: kaikki muut viestivät whatsapissa (ikäraja 16), jota tyttäreni peruspuhelimessa ei ollut.

Hommasin kuitenkin älypuhelimeen ohjelman, jolla pystyi rajoittamaan kännykän käyttöä. Siitäkin tapeltiin kotona monet kerrat, koska kenelläkään muulla rajoituksia ei ollut. 

”Minä olin se natsimutsi, joka kielsi lapseltaan kaiken hauskan.”

Sama koski karkinsyöntiä ja pelaamista: minä olin se natsimutsi, joka kielsi lapseltaan kaiken hauskan.

Nyt islantilaiset vanhemmat ovat tehneet sen, mitä olin ehdotellut vanhempainilloissa vastakaikua saamatta. He ryhtyivät kollektiiviseen vanhemmuuteen.

 

Islantilaiset vanhemmat havahtuivat siihen, että heidän nuorisonsa joi eniten Euroopassa. Yhdessä he päättivät lapsille sopivat kotiintuloajat ja lisäksi päätettiin, että lapsilla pitää olla mahdollisuus johonkin harrastukseen.

Tässä pääkaupunki Reykjavik kantoi oman kortensa kekoon ja käytti pelkästään vuonna 2016 sata miljoonaa euroa nuorten harrastustoiminnan parantamiseen.

Merkittävä vaikutus oli vanhempien esimerkillä: he alkoivat myös itse olla enemmän läsnä.

Nuorten juominen, tupakointi ja huumeidenkäyttö vähenivät merkittävästi. Kun 20 vuotta sitten Islannin nuoriso joi eniten Euroopassa, nyt valtaosa heistä on raittiita.

 

Mitä jos me aloittaisimme oman Hämeenlinnan ihmeen? Näytettäisiin esimerkkiä muulle Suomelle?

Täällä siihen olisi loistavat mahdollisuudet: Hämeenlinna on sopivan pieni – tällä porukalla on helpompi tehdä yhteisiä päätöksiä kuin suurkaupungissa.

Täällä on paljon myös monilapsisia perheitä, joissa toinen vanhempi on kotona. Välimatkat ovat lyhyet ja melkein kaikki tuntevat toisensa muutenkin. Harrastuskyyditykset hoituvat helposti kimpassa.

Pienessä kaupungissa aina joku näkee, jos alaikäinen tupakoi, nuuskaa tai liikkuu ulkona yömyöhään. Hämeenlinnassa huolestuttavan moni seiskaluokkalainen polttaa tupakkaa tai käyttää nuuskaa.

Kannetaan vastuumme ja otetaan koko kylä mukaan lapsiamme kasvattamaan.

Kuka on mukana?

Kirjoittaja on viestintäyrittäjä ja tuoreehko hämeenlinnalainen, info@munavaikana.fi

Lue myös: Pihapelit ja -leikit ovat lapselle tärkeintä liikuntaa

Tuoreimpia artikkeleita