Kolumnit

Kolumni: Hämeenlinnan taidemuseo – ehdoton suosikkini

Valot palavat kirkkaina Hämeenlinnan taidemuseon ikkunoissa, kun taivallan, en sentään pimeässä laaksossa, vaan ihan vaan rillit huurussa Viipurintiellä Vanajaveden ylittävällä sillalla.

Jo pelkästä näkymästä tulee joka kerta hyvä mieli. Siinä se odottaa, että vaivautuisin taas liian pitkästä aikaa sisälle.

Museo on yksi paikoista, joka on aina tarvittaessa tavoitettavissa. Sillan pielessä jokapäiväisen ohikulkumatkan varrella se on parhaalla mahdollisella paikalla.

Ensimmäisiin paikkakunnalle muuton jälkeisiin muistikuviini Hämeenlinnasta kuuluu taidemuseo ja sen aivan ihastuttava henkilökunta, etenkin nyt eläkkeelle jäämässä oleva museonjohtaja ja hänen edeltäjänsä. Taidemuseon väelle kuuluu kiitos mahtavasta työstä kaupunkilaisten hyvinvoinnin puolesta.

Milloin taiteen tarve voi olla suurempi kuin keskellä synkintä syksyä?

Taide tuo mieleen valon, eikä sitä tarvitse millään tutkimuksilla todistaa.

Kesäisin saatan poiketa museon pihaan ilman tarkoitustakaan mennä sisälle. Piha on rauhallinen keidas, jossa voi hetkisen ihan vaan olla.

Museoliitto kampanjoi miesten saamiseksi museoihin, kun kävijärakenne on kovin naisvoittoinen.

Kampanjan esittelytekstin mukaan ”museokäynnit lisäävät tutkitusti hyvinvointia ja merkityksen tunnetta arjessa”.

Voihan se noinkin olla, mutta en nyt jaksa mitään mystisiä merkityksiä, kuten en oikein sitäkään, että taidehankintoja uusille asuinalueille, kuten Hämeenlinnan Asemanrantaan, joudutaan erikseen perustelemaan vielä vuonna 2018.

Tunnustan – miehenä – ilmeisen poikkeavuuteni.

Olen aina tykännyt käydä mitä erilaisimmissa museoissa. Olen saanut matkan varrella sopivasti vaikutteita, eli onkohan se niin, että jokainen mies pitää ensin taluttaa museoon, niin kyllä sitten seuraavalla kerralla sinne osaa yksinkin.

Ilmeisesti mies on taiteesta puhuttaessa edelleen se talutettava sukupuoli. Siihen meidän ei kuitenkaan tarvitse alistua.

Parasta museoissa on ehdottoman (miehisen?) epäsosiaalisuuden salliminen. Kenellekään ei tarvitse sanoa mitään ja useimmiten saa olla kaikin tavoin muutenkin rauhassa.

Päivän lehti

21.1.2020