Kolumnit

Kolumni: Harva tietää, mikä kultakimpale meillä on taskuissamme

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Tiiriön parkkipaikalla Corollansa ympärillä pyöri huolestuneen näköinen nainen, joka yritti sisälle ovista ja ikkunoista, mutta mikään ei auennut.

Panin merkille, että auto oli samanlainen kuin itselläni. Menin kysymään, mikä hätänä. Avain oli jäänyt virtalukkoon ja ovi lukossa. Tuohon aikaan parikymmentä vuotta sitten oli monissakin automalleissa mahdollista lukita ovi ilman avainta.

Muistin lukeneeni jostain, että Corollan oven voi saada auki toisen vastaavan avaimella. Kokeiltiin ja se onnistui.

Emme testanneet, olisiko auto myös käynnistynyt vieraalla avaimella. Siirryin kuitenkin käyttämään entistä järeämpää mekaanista rattilukkoa. Niitähän oli silloin tarjolla. Ne lukitsivat ratin niin, ettei autolla päässyt pitkälle, vaikka sen olisi onnistunut käynnistämäänkin.

Tämä kaikki pälkähti mieleeni, kun hukkasin nykyisen ajopelini avaimen. Se ei ole mikään avain, vaan eräänlainen kaukosäädin, joka kutsutaan myös ajonestoavaimeksi. Se hallitsee muitakin toimintoja, kuin oven lukitusta.

Vaikka autoon on olemassa toinenkin avain, hukkunutta etsittiin viikkokaupalla kotoa, mökiltä ja mökin pihalta.

Helsingin ja Hämeenlinnan löytötavaratoimistoihin jätin kyselyn siltä varalta, että avain olisi pudonnut Hauhon S-marketin vaiheille tai mahdollisesti Viron reissulla Tallinkin lautalle. Toimistoissa oli todella palvelualttiita työntekijöitä, mutta avaimesta ei ollut tietoakaan.

Takaraivossa jäyti ajatus, mitä tapahtuu, jos ainoa avain hukkuu. Lopulta annoin periksi, menin autoliikkeen pikahuoltoon ja sain slaagin.

Tiedättekö, että kuljetatte taskuissanne ja käsilaukuissanne pientä kultakimpaletta? Uusi kaukosäädin ohjelmointeineen maksaa nykyiseen autooni yli 600 euroa.

Useiden uusien etsintäkierrosten jälkeen annoin periksi ja tilasin uuden avaimen karvain mielin. Veronpalautus tuli käytetyksi etukäteen.

Kaikki varmaan arvaavat, mitä seuraavaksi tapahtui. Vaihteeksi olivat lukulasit hukassa. Nyt olin satavarma, että ne ovat jossain kotona. Kävin taas kerran läpi kaikki kauppakassit, joita on lukuisa määrä.

Silmälaseja ei löytynyt sieltä, vaan kotelostaan! Yhden harvoin käytetyn kassin sivutaskusta tarttui käteen kateissa ollut autonavain. Se tosin ei enää toimi, koska muut avaimet on ohjelmoitu uudelleen.

Kun kehitys kehittyy, turvallisuus paranee. Uutta autoa on ilmeisesti paljon hankalampi varastaa kuin parikymmentä vuotta vanhaa. Uusi tekniikka on kumminkin järjettömän kallista.

Vähän jäi kaihertamaan sekin, kuinka paljon avaimen toimittanut autoliike veti katetta välistä, kun taas kerran ainoana naisena siellä pikahuollon ja sähköhuollon syövereissä seikkailin.

Nyt on kumminkin vanha avain tallessa sitä varten, että sen voi tarpeen tullen ohjelmoida uudelleen.

Kirjoittaja on ansaittuja 
eläkepäiviään viettävä 
Hämeen Sanomien 
pitkäaikainen toimittaja.

Päivän lehti

4.8.2020