Kolumnit

Kolumni: Hölmöily ei ole liikesalaisuus

Finanssivalvonta asetti viime toukokuussa asiamiehen valvomaan Vakuutusyhtiö Pohjantähteä. Päätöksestä salattiin noin kolme neljäsosaa.

Itse asiassa päätöksestä julkaistiin vain asiamiehen nimittäminen ja lakipykälät, joihin päätös perustui. Kansa, johon kuuluvat myös Pohjantähden asiakkaat eli omistajat ja henkilöstö, jäi lähes täysin tietämättömäksi siitä, mistä on kysymys.

Yritysten tietojen salaamista perustellaan sillä, että ne ovat liikesalaisuuksia. Liikesalaisuudesta on tullut hyvin venyvä käsite.

Osakeyhtiöiden ja monien muiden yhteisöjen tilinpäätökset ovat julkisia. Osakeyhtiön osakasluettelo on julkinen. Yhtiöiden toiminta tunnetaan varsin hyvin, koska niistä jää julkinen jälki kaikkialle. On myös yritysten etu, että asiat ovat pääosin julkisia. Salaliittoteorioille ja väärälle tiedolle jää vähän tilaa.

On kuitenkin keksitty, että kun törmätään itselle kielteisiin asioihin, väitetään niitä liikesalaisuuksiksi. Viranomaiset valitettavasti usein nielaisevat väitteen.

Poliitikot ovat oppineet ratsastamaan liikesalaisuuksilla. Kun kunnallinen tai valtiollinen toiminta on yhtiöitetty, hölmöilyjä nimitetään yhtäkkiä liikesalaisuudeksi.

On hämmästyttävää, että julkisuudessa on taivuttu hyväksymään tällainen salailu. Hämeenlinna salasi Innoparkin ja valtiovalta Finavian eli entisen Ilmailulaitoksen seikkailuja strukturoiduilla johdannaisilla. Jos huuhaa-johdannainen on liikesalaisuus, pitäisi yrityksen toimialanakin olla huuhaa.

Kunnat ja valtio muodostavat omistamiensa yhtiöiden kanssa konsernin, mutta ne vetäytyvät liikesalaisuuksien taakse, kun käsitellään ikäviä asioita. Yksityisille konserneille ei sallita tällaista menettelyä. Nokian tai UPM:n toiminta on niiden omaa toimintaa riippumatta siitä, tapahtuuko se emoyhtiöissä tai niiden tytäryhtiössä.

Viranomaiset kirjaavat helposti asioita salaisiksi suojellakseen itseään virheiltä. Ilmeisesti ajatellaan, että mieluimmin liian paljon salaiseksi kuin lakisääteisiä salaisuuksia julkisiksi. Mennään siitä, missä aita on matalin.

Ilmeisesti ainoa tapa vastata tällaiseen ajatteluun on kerta toisensa jälkeen valittaa salaamispäätöksistä. Se on ikävää, sillä asiat ovat aina huonosti, jos oikeutta saa vain tuomioistuimista.