Niin moraalitonta kuin sairaiden ja itsenäisiin päätöksiin kykenemättömien huijaaminen onkin, ei uskomushoitoja suitsivaa lainsäädäntöä eli “puoskarilakia” saatane aikaan tälläkään vaalikaudella.
Koska uskomushoitajat vastustavat sanaa uskomushoidot, kutsun niitä huuhaahoidoiksi. Vaihtoehto- tai täydentäviksi hoidoiksi niitä ei voi kutsua, sillä huuhaa ei yllä lääketieteellisen hoidon vaihtoehdoksi eikä täydentäjäksi. Humpuukimaakarit itse puhuvat mielellään CAM-hoidoista (“complementary and alternative medicine”), koska hölmöläisten korvissa vierasperäinen lyhenne kuulostaa vakuuttavammalta kuin huuhaa.
Kielipelin takana on tietenkin se, että huuhaahoidot ovat kasvava miljardibisnes.
Miksei huuhaan tuputtamista vakavasti sairaille, lapsille ja raskaana oleville yksinkertaisesti kielletä, kuten esimerkiksi Ruotsissa? Miksei edes hopeaveden ja mustan salvan kaltaisten myrkkyjen? Syitä on useita.
Osa poliitikoista pelkää huuhaapiirien masinoimia lokakampanjoita. Osa uskoo itsekin hölynpölyyn. Joissain tapauksissa rajanveto on oikeastikin hankalaa.
Lisäksi suurin osa huuhaahoidoista on terveydelle vaarattomia. Esimerkiksi homeopaattiset ”lääkkeet” ovat pelkkää vettä. Jos joku suggeroi itselleen höpöhoitojen lumevaikutuksena paremman olon, pitäisikö se estää sillä perusteella, että henkilö on sairas?
Kuluttajansuojalaki lähtee perustellusti siitä, että ihmisen itsensäkin on kannettava vastuuta valinnoistaan. Sääntelyn ja lupabyrokratian lisääminen olisi periaatteellisessa ristiriidassa pitkään toitotetun norminpurkupyrkimyksen ja tietyssä mielessä myös elinkeinovapauden kanssa.
Erityisen kiusallista on, että apteekkarien pohjaton rahanhimo on tuonut lääkepuotienkin hyllyille taikarannekkeita, korvavaloja, ihmetroppeja ja ties mitä roskaa. Kaiken lisäksi osa oikeistakin lääkkeistä ja lääkekuureista on tarpeettomia ja – noloa sinänsä – osa lääkäreistä puoskareita.
Puoskarilain lieveilmiönä vaarallisten hoitojen blokkaaminen markkinoilta buustaisi entisestään terveydelle vaarattomien puoskarien liiketoimintaa. Virallisesti rekisteröityinä, viranomaisten hyväksyminä ammatinharjoittajina he rinnastuisivat harhaanjohtavasti terveydenhuollon ammattilaisiin.
