Kolumnit

Kolumni: Ikinuori Kekkonen eli edellä aikaansa

Ikä ei – onneksi – enää määritä ihmistä samoin kuin vain vähän aikaa sitten. Vuosiltaan aika iäkkäälläkin on ”lupa” elää täysillä. Sitten kehdataan väittää, että suomalaisten ikääntyminen on (pelkästään) ongelma. Protestoin jyrkästi.

Aloitetaan katsomalla peiliin. Näkyyhän se ikä naamasta, mutta olisin silti ikäisenäni ennen ollut huomattavasti vanhempi kuin olen nyt.

50-vuotispäiväni on jo kaukana takana. Siemailin olutta Dublinissa Trinity Collegen krikettikentän reunalla. Ei sitä synttäriä kannattanutkaan sen kummimmin viettää. Puoli vuosisataa ei ole (enää) juuri minkäänlainen elämän etappi.

 

Juhla-allergikkona ymmärrän hyvin kaikkia, jotka pakenevat merkkipäiviään, eivätkä halua erityisiä muistamisia. Aina voi juhlia työn merkeissä tai matkoilla.

Teennäiset seremoniat ja etenkin juhlien perusteena pidetty ikä ovat niin tavattoman paljon ohuempia kuin elämä itse.

 

Hämeen Sanomien 12. joulukuuta vuonna 1978 ilmestyneen 100-vuotisnumeron kannessa komeilee tuolloin vielä ikinuori tasavallan presidentti Urho Kekkonen.

Kekkosen julkisuuskuva eli edellä aikaansa. Hän näytti viittaavan ikääntymiselleen hiihtokintaalla. Arvoitukseksi tosin jäi, miten kävi Kekkoselta rock’n roll.

Hämeen Sanomien näytenumero ilmestyi 140 vuotta sitten 12. joulukuuta vuonna 1878 ja sanomalehden ensimmäinen varsinainen numero 8. tammikuuta vuonna 1879.

 

Onneksi meillä on mahdollisuus – juhlia työn merkeissä. Molemmat syntymäpäivät ovat tavallisia työpäiviä, niitä usein kaikista päivistä parhaita. Onneksi on ainakin toistaiseksi töitä kiitos lukijoiden.

On pian kai pakko myöntää, että tänne sitten jäin, mikäli kustantaja tänäänkin suo. Ei ollut kyllä varsinaisesti tarkoitus. Tammikuussa tullee 30 vuotta täyteen.

 

Alan varmaan kohta itsekin uskoa, että ”ikä on vain numero”. Odotan silti kauhulla koko ajan ilmeisen kiihtyvällä vauhdilla lähestyvää 60-vuotispäivääni. En pelkää askeleeni lyhentymistä, se on hidastunut jo, mutta kammoamani tasavuosien kirous antaa väliin jääville vuosille ikään kuin luvan valua ohi. Eihän niitä padotakaan voi.

Uskokaamme siis vähäsen soveltaen rakasta antisankariamme Matti Nykästä: kaikki vuodet ovat ihmisen parasta aikaa.

Tuoreimpia artikkeleita