Kolumnit

Kolumni: Intohimon ilmainen ihmelannoite

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Joskus huonon päivän pelastaa se, kun kuuntelee innostunutta ihmistä, joka haluaa vilpittömästi jakaa tietoaan. Ei siis selitä halventaen muiden tietämättömyyttä, vaan jakaa intohimoaan.

Silloin paranee kuunnella. Oman mielialan kohentumisen lisäksi voimistuu myös kertojan tunne siitä, että hänen kiinnostuksensa ja tiedonjanonsa kohde on sallittu.

 

Vajaa kuukausi sitten päättynyt toisen asteen kouluun haku, yhteishaku, on hyvä osoitus tästä.

Varsinkin ammattikouluun hakevilla korostuu oman kiinnostuksen tietäminen, mutta myös lukioon suuntaavien täytyy ainevalintakortteja täyttäessään näyttää mielenkiinnon kohteensa – valitako psykologiaa, liikunnankursseja vai jokin uusi kieli.

Valinnat saattavat liittyä johonkin hetkelliseen innostukseen, tai sitten yhdeksäsluokkalaisella on jo unelma-ammatti kiikarissaan.

 

Joka tapauksessa niin yhteishakua ja ainevalintakorttia täyttäessä kuin koulupaikan selvitessä kesäkuun puolivälissä nuoren tukijaksi olisi hyvä löytyä joku muukin kuin opinto-ohjaaja.

Teinit osaavat olla itselleen ja toisilleen niin julmia ja suorapuheisia, että kuunteleminen ja kiinnostuksen osoittaminen kysymällä on varmasti monen mielestä tervetullutta.

 

Pahinta, mitä valmentaja, opettaja tai vanhempi voi tehdä, on vähätellä nuoren tekemiä tulevaisuudensuunnitelmia vain siksi, koska ne ovat ristiriidassa kommentoijan kuihtuneiden toiveiden kanssa.

Vaikka auktoriteetista ei omasta mielestään tullut mitään, voi nuoresta ehkä omasta mielestään tullakin. Nimenomaan omasta mielestään – kaikistahan meistä jotain tulee, vaikka sitten toteutumattomien haaveidemme kuvastimia.

Jos esimerkiksi nuoren jalustalla pitämä opettaja tai koulun keittäjä toteaa epäonnistuneensa, voi nuorelle tulla tunne siitä, ettei kannata edes yrittää jahdata omia unelmiaan.

Vaikka tuntuu, että nykyään urapolku on oltava suunniteltuna viimeistään eskarin päätyttyä, ovat yhteishakijat hädin tuskin kuusitoistavuotiaita. Arjessa läsnä olevan aikuisen näennäisesti pieleen mennyt elon tie ei saa olla esteenä mieleisen elämän tavoittelussa.

 

En ole vielä asiantuntija, mutta uskon kuitenkin, että ei-niin-maksuttoman toisen asteen aikana ehtii unelmoida uudelleen useampaan otteeseen.

Kaikki toiveet eivät toteudu, mutta nuoren on parempi vaihtaa haavettaan oman päätöksensä, ei ulkopuolisen paineen takia.

 

Seuraavan kerran avauslauseen kaltaisessa tilanteessa kannattaa yrittää muistaa, että voi vaatia paljonkin rohkeutta kertoa mistä pitää.

Samalla, kun antaa kaikkien kukkien kukkia, kannattaa lannoittaa kiinnostuksella niitä, joiden haluaa kestävän pitkään. Edes niitä, jotka on itse istuttanut.

 

Kirjoittaja on Nummen yhtenäiskoulun yhdeksäsluokkalainen.