Kolumnit

Kolumni: Kadonneen jäteastian arvoitus

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Kaikkihan ovat kuulleet puolisosta, joka lähtee viemään roskia, ja viipyy reissulla päiväkausia.

Harvemmin sen sijaan kuulee jäteastiasta, joka lähtee omille teilleen.

En minäkään ollut kuullut, ennen kuin reilu viikko sitten eräänä arkiaamuna huomasin, että iso vihreä sekajäteastia oli hävinnyt pihasta.

Ensimmäiseksi tuli mieleen, että kunnan järjestämän jätehuollon ongelmat osuivat nyt omalle kohdalle.

Asun Hämeenlinnassa alueella, joka siirtyi viime syksynä Kiertokapulan kilpailuttaman jätteenkuljetuksen piiriin.

Meillä kaikki on sujunut ongelmitta, mutta kirjoitin itsekin syksyllä lukuisia juttuja siitä, kuinka uusi systeemi kangerteli varsinkin Hattulassa.

Soitot Kiertokapulan ja astian vuokranneen Lassila&Tikanojan asiakaspalveluun eivät tuoneet valaistusta arvoitukseen. Kummankaan tietojen mukaan jäteastiaani ei ollut haettu mihinkään, ei tarkoituksella eikä vahingossa.

Kiertokapulassa tiedettiin kertoa, että aina välillä jäteastioita häviää pihoista, siis niitä varastetaan.

Lohduttauduin sillä, että jollakulla on täytynyt olla todella kova tarve jäteastialle, jos on ottanut meidän pihasta puolillaan olleen roskiksen. Kaupanpäällisiksi tuli parin viikon lasti koirankakkaa.

Ilman astiaa kärvistellessä tuli taas mieleen, että toimiva jätehuolto on yksi niistä asioista, jonka arvon ymmärtää vasta, kun jokin menee pieleen.

Joillakin alueilla Hattulassa asukkaat joutuivat syksyllä odottamaan pursuavan jäteastiansa tyhjennystä viikkokausia.

Syyksi kerrottiin se, etteivät Kiertokapulaan toimitetut asiakasrekisterit olleet ajan tasalla. Kun ihmiset havahtuivat siihen, ettei astian tyhjennystä näy eikä kuulu, Kiertokapulan asiakaspalvelu ruuhkautui pahoin.

Loputkin Hämeenlinnan alueet siirtyvät kunnallisen jätehuollon piiriin toukokuun alussa. Toivottavasti syksyn kokemuksista otetaan opiksi niin, ettei vastaavaa sählinkiä nähdä uudestaan.

Oman jäteastiani seikkailu päättyi lopulta onnellisesti. Se löytyi muutaman päivän päästä lumipenkasta lähikadulta.

Miten se sinne päätyi, on edelleen täysi arvoitus. 240 litran astia ei siirry itsekseen eikä edes keväisen myrskytuulen lennättämänä monen sadan metrin päähän kotoa.

Ehkä joku teki mielestään hupaisan pikku pilan.