Kolumnit

Kolumni: Kaikkea ei voi kaapata verkosta kuin vapaata riistaa

Kuvaaja: Pekka Rautiainen

Lehtijuttujen verkkoversioiden jakaminen sosiaalisessa mediassa on noussut puheenaiheeksi. Paperilehdissä julkaistuja juttuja usein valokuvataan ja jaetaan muiden nähtäville somessa.

Harva tulee ajatelleeksi, että sekä lehtijuttu että kuva on suojattu tekijänoikeuksilla. Se tarkoittaa, että sanomalehteen tehdyn jutun valokuvaaminen some-julkaisua varten on ehdottoman kiellettyä.

 

On tietysti eri asia, miten tekijänoikeuslakia halutaan tulkita, onko se ihmisten tiedossa, vai välitetäänkö kiellosta lainkaan.

Kaikilla lehdillä tuskin on aikaa tehdä salapoliisityötä, ja seurata verkkoa vuorokauden ympäri, miten ja kuka materiaalia käyttää, vaikka osa lehdistä on jo toimenpiteisiin ryhtynytkin.

”Tekijänoikeuslain mukaan kopioiminen millä tahansa tekniikalla sekä ko­pion jakaminen avoimessa verkossa ei ole sallittua ilman tekijän tai oikeudenhaltijan lupaa”, Suomen Journalistiliiton lakimies Sanna Nikula kertoi Lännen Medialle (HäSa 12.9.2018).

Nyrkkisääntönä on, että siteeraaminen on sallittua, mutta koko juttua ei voi kopioida. Silloinkin on hyvän tavan mukaisesti syytä mainita lähde. Juttuja saa linkittää, kunhan sillä ei rikota lehtien maksumuuria, eli materiaali on saatavilla laillisesti.

Samat säännöt koskevat myös esimerkiksi kirjan sivun kopioimista ja jakamista. Museot ja koulut puolestaan ostavat luvat Kopiostolta teosten käyttöön ja kopiointiin.

 

Valokuvien kohdalla väärinkäytöksiä tapahtunee eniten. Milloin hakukoneella löydetty kuva päätyy meemiksi, milloin suuryrityksen mainosbannerin taustakuvaksi.

Esimerkiksi Hämeen Sanomien valokuvaajan Pekka Rautiaisen valokuva päätyi vuonna 2015 luvatta mainosjulisteeksi jääkiekkoseura Sportin lätkähallin seinälle Vaasassa.

Kun myös Jokereille kuvaava Rautiainen huomautti asiasta Twitterissä Liigalle, sai hän porttikiellon liigaotteluihin – onneksi vain hetkellisesti, kun Liigan vastaava tuottaja Juha Huhta pyörsi päätöksen, jossa olivat kaikki fiaskon ainekset kasassa.

Verkossa surffaillessa onkin hyvä muistaa, että kaikki netistä löytyvä materiaali ei ole vapaata riistaa, ja vapaasti käytettävissä.

Tuskin kukaan kustantaja haluaa, että tuotetta ei tarvitsisi ostaa. On kyseessä sitten Hämeen Sanomat tai Olli Jalosen Finlandia-palkittu teos. Miltähän Taivaanpallo maistuisi somesta kuvina luettuna?