Kolumnit

Kolumni: Kanta-Hämeen edunvalvonta kaipaa määrää ja laatua

Kuva: Pekka Rautiainen

Kanta-Hämeellä on hyviä, aktiivisia ja verkostoituneita kansanedustajia, joilla on myös todellinen mahdollisuus vaikuttaa puolueidensa linjauksiin. Heidän keskimääräinen tasonsa on korkeampi kuin esimerkiksi Päijät-Hämeen puolella.

Heitä on vain turhan vähän. Hämeenlinnan ja Riihimäen seuduilla hallituspuolueita edustaa tällä vaalikaudella yksi kansanedustaja.

Kanta-Hämeessä valtakunnanpoliittisen edunvalvonnan merkitys on suhteellisesti suurempi kuin menestyvämmillä alueilla. Tulevissa eduskuntavaaleissa yhdenkään äänen ei pitäisi enää lipsahtaa Päijät-Hämeen puolelle.

Yksittäiseltä kansanedustajalta tulisi löytyä yhteistyökyvyn ja poliittisen pelitaidon lisäksi oikeanlaista tiikerinsilmää oikeilla hetkillä. Kansanedustajan pitäisi tarvittaessa kyetä vastustamaan myös oman puolueensa vikatikkejä – ei vain selitellä niitä parhain päin milloin minkäkin tappion tai epäonnistumisen jälkeen.

Yleisesti ottaen lobbaamisen ja edunvalvonnan onnistuminen edellyttää myös jonkinasteista järjenkäyttöä. Vuoden Oma Maali -palkinto menee itseoikeutetusti Hämeen kokoomukselle.

Valtiovarainministeripuolueen Hämeen piiri toimitti julkisuuteen sopivasti eduskunnan budjettikäsittelyn aikoihin kannanoton, jossa vaadittiin lentoradan nostamista raideinvestointien kärkeen. Tämän kantahämäläisittäin käsittämättömän mutta koko piirin yhteisenä kantana esitetyn julkilausuman laativat päijäthämäläiset, joita ei pääradan kohtalo kiinnosta.

On yhä epäselvää, kuinka kokoomuspiirin kantahämäläiset edustajat saattoivat hyväksyä tällaisen päästön. Lukiko sitä edes kukaan etukäteen? Niin tai näin, ratakannanotolla on kunnia jäädä historiaan Hämeen kokoomuksen kaikkien aikojen hulluimpana ulostulona.

Hallitukselta ei lohjennut pääradan kolmannelle raiteelle edes vaivaista kahdeksan miljoonan euron yleissuunnittelurahaa, vaikka kyse on valtakunnallisestikin tärkeästä hankkeesta, joka on joka tapauksessa pakko toteuttaa.

Tämä on hyvä muistutus pelin hengestä ja alueellisen vääntövoiman merkityksestä. Pelkät asia-argumentit eivät riitä. Isojen liikennehankkeiden tapaisissa asioissa omien rivien olisi pysyttävä suorina yli puoluerajojen, paikallispoliitikoista ministereihin.