Kolumnit

Kävin Koijärvellä uteliaisuuttani – Yllätyin, että paikka kiinnostaa ihmisiä edelleen

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Kävin keväällä Koijärvellä, suomalaisen ympäristöaktivismin alkujuurilla. Paikassa, jossa ympäristökysymyksistä tuli yhteiskunnallisia.

Missä patoja rakennettiin ja purettiin, kun viljelijät halusivat kuivattaa viljelysmaata ja luonnonsuojelijat säilyttää arvokkaan lintukosteikon. Tasan 40 vuotta sitten media eli hurmoksessa ja teki tuntemattomasta kosteikosta valtakunnallisesti tunnetun.

 

Tiesin, ettei kosteikko ole ollut entisellään vuosiin. Silti petyin. Järvi muistutti lätäkköä. Linnuista näin vain muutamia vesilintuja ja kuulin kurjen huudon.

Vasta uusittu luontotorni on upea. Sen juurelle on rakennettu kota. Miksi moinen lätäkkö tarvitsee tuollaiset puitteet? Keitä Koijärvellä enää käy? Onko siellä edes lintuja?

Tornin suunnittelusta vastasi humppilalainen Jouko Alhainen luontotornihankkeen toimijoiden valtuuttamana. Sama mies, jonka lintuhavaintoja Koijärvi-toimikunta hyödynsi Koijärvikiistassa.

Tapasin Alhaisen sattumalta viime viikolla, enkä voinut olla esittämättä hänelle suoria kysymyksiäni.

 

Aluksi Alhainen huvittuu, mutta pitää minulle sitten napakan puheenvuoron.

Hän luettelee pitkän listan lintulajeja, jotka viihtyvät alueen sarakoissa ja pajukossa. En muista lajilistasta enää puoliakaan.

Kun hän keväällä nikkaroi kotaa, retkeilijöitä vieraili paikalla päivittäin. He tulivat Kotkasta, Jyväskylästä, Kalajoelta. Yhtenä päivänä torniin kiipesi Koijärven alakoululaisia. Talkooapua hän sai yllättävältä taholta: kosteikon kuivatusta kannattaneiden maanviljelijöiden sukulaisilta.

Koijärven kyläyhdistykset ja luontoharrastajat kehittävät alueesta retkikohdetta.

Jälkiviisaana tajuan, että sain tästä suosiosta jo vierailupäivänäni vihjeitä:

Vastaani käveli kahdeksan retkeilijää. Yksi pariskunnista kertoi tulleensa paikalle ensimmäistä kertaa. He kysyivät, tiesinkö minä Koijärven tapahtumista heitä enemmän.

Polku tornille oli hyvin tallattu ja kulutus paljasti puiden juurakoita.

Niin ja vierailinhan itsekin siellä.

Miksikö? Uteliaisuuttani ja koska tykkään retkeillä paikoissa, joihin liittyy jokin mielenkiintoinen tarina.

Olin siis väärässä. Koijärven historia vetää väkeä.