Kolumnit

Kolumni: Kiitos, Sami Jauhojärvi, että et kaunistellut sanomisiasi

Kuvaaja: Pekka Rautiainen

Keskustelu Seefeldin MM-hiihtojen ympärillä on kihissyt kuumana.

On ihmetelty Ylen studioasiantuntijan, entisen olympiavoittajan Sami Jauhojärven arvostelua Matti Heikkistä kohtaan. Sitä on luonnehdittu otsikkotasolla mm. suolaukseksi ja murskakritiikiksi (Yle), tylytykseksi (Iltalehti) sekä sydämistymiseksi (Helsingin Sanomat).

Jauhojärvi nosti miesten viestin yhteydessä Suomen mitalin kaatumisen yhdeksi syyksi Matti Heikkisen kolmosouuden, jonka aikana Suomi putosi kärjen tuntumasta.

Jauhojärvi arvioi, että Heikkisen ainoa tehtävä oli hiihtää Ranskaa ja Ruotsia vastaan, mutta näki Heikkisen jääneen vain peesailemaan verkkaisesti hiihtäneen kärjen takana, jonka aikana Ranska otti Suomea kiinni 21 sekunnilla. Jauhojärven mielestä Heikkisen ei olisi tarvinnut lähteä hiihtämään ylivauhtia vaan hiihtämään omaa 10 kilometrin matkavauhtia. Jauhojärven mielestä se oli käsittämätön töppäys.

Lopulta Heikkinen itsekin myönsi eroa tulleen liikaa kärkeen. Suomi jäi lopulta viestissä mitalien ulkopuolella, ankkuriosuuden hiihtäneen Perttu Hyvärisen ylittäessä maalilinjan neljäntenä.

 

Reaktiot Sami Jauhojärven kritiikkiä kohtaan ovat olleet osin taivastelevia. On yllättänyt, että entinen maajoukkuekollega rohkeni arvostelemaan suomalaishiihtäjää.

Sen kuitenkin olettaisi olevan studioasiantuntijan tehtävä. Kun menee hyvin, kerrotaan miksi meni hyvin, kun jokin menee pieleen, kerrotaan sekin. Mutta MM-Seefeldinkään pettymyksissä paska ei konvehdiksi muutu, vaikka sen paketoisi millaiseen kääreeseen.

Reaktiot Jauhojärven kritiikkiin kertovat monesta asiasta, mutta myös siitä, että tv-studioissa entiset suuruudet ovat usein tyytyneet arvioimaan tuttujensa ja entisten joukkuetovereiden urheilusuorituksia kieli keskellä suuta kritiikkiä kiertäen.

Hehkuttaminen on ollut mukavampaa puuhaa, mutta kun on mennyt heikommin, on studiossa ollut vaivaantuneempaa porukkaa. Totuus kuitenkin on, että Seefeldin MM-kisoissa on vaikeaa nimetä edes yhtä urheilijaa, joka olisi itse ollut tyytyväinen suoritukseensa. Jopa 15 kilometrin perinteisen matkalle voittajasuosikkina lähtenyt Iivo Niskanen oli kuin myrkyn niellyt pronssisuorituksensa jälkeen.

 

Jauhojärven kanssa saa ja voi olla eri mieltä. On silti hyvä pitää mielessä, että urheilu on siitä kiinnostava alue, että harvoin on asioihin olemassa vain yhtä totuutta. Siksi asiantuntijaksi palkatun Jauhojärven kommentoinnissa ei pitäisi olla mitään yllättävää.

Ei Jauhojärvi sydämistynyt tai tylyttänyt Heikkistä, hän kertoi oman näkemyksensä asiaan. Nostan hattua Jauhojärvelle, jonka kritiikki oli virkistävää. Niitä studioasiantuntijoita on tässä maassa jo tarpeeksi, jotka vain myötäelävät kannustaen ja kuorruttavat tomusokerilla epäonnistumiset – eivätkä sano ääneen sitä, mitä he todella ajattelevat, ettei kukaan vain tulisi loukatuksi.

Jokainen voi kysyä itseltään, olisiko Jauhojärvi hoitanut tehtävänsä paremmin, jos hän olisi höpissyt vaikkapa jumalien kääntäneen Suomelle selkänsä tai harmitellut ”huonoa päivää”?

Olisiko Jauhojärven pitänyt mieluummin sanoa jotain, mitä mieltä hän ei oikeasti ole?

Sitäkö me katsojat televisioasiantuntijalta oikeasti haluaisimme?