Kolumnit

Kolumni: Kotona Hämeessä - "Hämäläisyys on kuin suomalaisuuden tiivistymä, kova ydin"

Kuva: Hameenlinnan kaupunginmuseo

Hei! Antti vaan, ihan tavallinen, niin kuin te muutkin, tasapäinen.

Minua varoiteltiin aikoinaan, että täällä Hämeessä vallitsee tasapäistämisen kulttuuri. Varoittelija oli syntyperäinen hämäläinen kurssikaverini, joka arvatenkin oli sitä mieltä, että takki auki kulkevaa pohjalaista katsotaan kieroon.

Ei katsottu. Kahdeksan vuotta hämäläisenä ja hämeenlinnalaisena on ollut oikeastaan aivan mahtavaa. Toki joitain väärinkäsityksiä on tullut, kun sanon kaiken suoraan ja mieluummin heti, mutta kokonaisuutena plussalla mennään komeasti.

 

Hämäläinenhän ei turhista kiittele – eikä aina aiheestakaan, varsinkaan itseään – mutta onpa ainakin jalat maan pinnalla.

Hämäläisyys on kuin suomalaisuuden tiivistymä, kova ydin. Toki meihin liittyy negatiivisia stereotypioita, mutta on myös aikamoinen määrä positiivisia. Aina saa apua ja ollaan alkukankeuden jälkeen ystävällisiä ja ylipäätään luotettavia. Täällä tuntee olonsa kotoisaksi.

Eihän varmasti sattumaa ole, että Hämeessä tiivistyvät monet suomalaisuuden myytit. Kansakunnan tarinaa pitkin 1800-lukua rakennettaessa Häme oli sopivasti silloinkin lähellä Helsinkiä.

 

Se on ainakin varmaa, että täällä näkyy suomalaisuuden vanhin kulttuurimaisema, jos se johdetaan varsinaissuomalaisesta ja hämäläisestä maanviljelyskulttuurista.

Maisemaan voi helposti kuvitella rautakaudella raivatun pellon ja viereiseen metsäsaarekkeeseen uhrikiven, kalmiston ja muinaiset asumukset. Paikoin nykyiset maatilat ovat edelleen samoilla sijoilla. Metsän keskelle mentiin vuorelle piiloon tai puolustautumaan.

Toki isojako on paljolti rikkonut rautakautisen ja keskiaikaisen muutamasta talosta koostuneen kylärakenteen. Kulttuurimaisema tuntuu kuitenkin ikiaikaiselta. Kotiseutuni myöhemmin raivattujen suopeltojen keskellä tunne on erilainen.

 

Aina on ollut tulijoita myös muualta ja uusia aatteita. Ruotsin valta toi linnan, uskonnon, kartanot ja luokkaerot, vaikka ei täällä Pähkinäsaaren rauhan rajan eteläpuolellakaan voi puhua samalla lailla luokkayhteiskunnasta kuin Euroopassa.

Ihmisten luokittelu eri säätyihin oli kuitenkin selkeä, ja ajatus säilyi modernille ajalle jakona herroihin ja työväkeen tai tavalliseen kansaan. Pohjanmaalla jako ei juurikaan näy, joten pakko tunnustaa että uutena hämäläisenä koin pienen kulttuurishokin.

Nyt en kiinnitä asiaan enempää huomiota kuin muihinkaan pieniin kulttuurieroihin. Oikeasti on hienoa, että maakuntien ja alueiden väliltä löytyy erilaisia sävyjä.

 

Jatkakaamme tasapäisesti yhdessä, kotoperäiset hämäläiset ja me muualta tulleet. Monet ovat tulleet maantieteellisesti ja kulttuurisesti huomattavasti kauempaa kuin minä.

 

Kirjoittaja on Hämeenlinnan kaupunginmuseon amanuenssi.