Kolumnit

Kolumni: Köyhyydessä syvyyttä vaaliteemaksi asti

Kuva: Pekka Rautiainen

Eduskuntavaaleihin on aikaa päivälleen kolme kuukautta. Ensimmäiset vaalikeskustelut on käyty. Galluppien tekotahti kiihtyy. Koneistot sekä puolueissa että joukkotiedotusvälineissä alkavat kerätä kierroksia tosirunttausta varten.

Jos jo tässä vaiheessa tekee mieli huokaista syvään, ymmärrän.

Helsingin Sanomat julkaisi reilu viikko sitten ansaittua huomiota herättäneen, laajan artikkelin siitä, kuinka köyhyydessä elävät suomalaiset kokevat arkensa. Epätoivon syvyys karmaisi.

Jatkojutussa (8.1.) lehti kysyi puoluejohtajilta, mitä köyhyydelle pitäisi ensimmäisenä tehdä.

Vanhan ja erityisen viisaan sanonnan mukaan yhteiskunnan sivistyksen taso mitataan sillä, kuinka se kohtelee vähäosaisiaan. Kysymys on niin perustavaa laatua oleva, niin kivijalkaa, että päätin siltä istumalta antaa ääneni jutussa parhaan vastauksen muotoilevalle puolueelle.

En vilkuillut nimiä, luin vastauksia. Yllättävän moni puoluejohtaja vastasikin kysymykseen toivotusti eli pragmaattisesti. Vihreiden Pekka Haavisto tekisi sosiaaliturvan perusturvaetuuksiin korotukset ja RKP:n Anna-Maja Henriksson korottaisi yksinhuoltajien lapsilisää.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) vahvistaisi perusturvaa – mitä se sitten tarkoittaakin. Samassa, hieman epämääräisessä hengessä Sari Essayahin (kd.) mielestä pitäisi huolehtia perustoimeentulon riittävyydestä.

Nykyiset ja entiset perussuomalaiset oli helppo tunnistaa vastauksistaan. Puheenjohtaja Jussi Halla-aho puhisi tutusti, että taas haluttiiin yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin ja Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri, sinisten Sampo Terho sanoi, että “hattu kourassa ei kenenkään pitäisi joutua kulkemaan”.

Tylyin oli valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) vastaus. Vaikka puheenaiheena oli köyhyys, hänellä riitti pokkaa puhua Suomesta maailman onnellisimpana maana. Toisaalta, olisihan tähän pitänyt jo tottua. Lukemattomia ovat ne kerrat, kun Orvolta on tivattu suomalaisten tulo- ja hyvinvointierojen kasvusta, ja hän on tyytynyt toteamaan, että hallituksen politiikka on ollut hyvää.

Vain vasemmistoliiton Li Andersson kiinnitti huomiota Suomen köyhyysongelman merkittävyyteen sinänsä. Hän sanoi: “Tästä pitäisi tehdä vaaliteema”.

Niin pitäisi. Aikaahan on kokonaiset kolme kuukautta.