Kolumnit

Kolumni: Lukemisen sietämätön vaikeus

Kuva: Muu

”Johan luki ääneen, ja hän luki niin kuin puhjennut pyöränkumi lukee kivistä metsätietä.”

Näin kirjailija Göran Tunström kuvaa lukemisen oppimisen ihmettä. Tutkimusten valossa näyttää kuitenkin siltä, että tuo ihme on alkanut menettää merkitystään.

Kirjailija Juha Hurme on pohtinut nykytilaamme näin: ”Maailma on muuttunut kuvapinnoiksi. Taskumme ovat täynnä elokuvateattereita. Mihin tarvitaan enää lukutaitoa? Mihin tarvitaan kirjaa?”

 

Ihmisten yleissivistys on murenemassa. Lukeminen on kärsinyt inflaation ja sen myötä lukemisen ymmärtäminen on heikentynyt. Se näkyy kaikessa kulttuurissa. Jos tietämättömyyttä ei vielä suoranaisesti ihannoida, niin ainakaan sitä ei enää entiseen tapaan nolostellen peitellä.

Mediassa esiintyy nykyään julkisuudenhenkilöitä, jotka kehuskelevat avoimesti sillä, etteivät ole lukeneet ainuttakaan kirjaa loppuun saakka. Poliitikko vastustaa konserttisalin rakentamista ja perustelee asiaa sillä, ettei itse ole koskaan käynyt minkään lajin musiikkiesityksiä kuuntelemassa ja on silti pärjännyt elämässään loistavasti.

Sivistyksen kartuttaminen vaatii sitkeyttä ja viitseliäisyyttä. Eino Leinon elinvuodet voi googlettaa parissa sekunnissa, mutta hänen työnsä merkityksen ymmärtäminen vaatii aikaa ja syventymistä. On nähtävä lukemisen vaiva.

 

Vaadimme nopeutta, koska tekniikka mahdollistaa sen. Lyijykynä on vaihtunut näppäimistöön. Kirje on muuttunut meiliksi. Lukemisesta on tullut otsikoiden silmäilyä. Harkitseminen ja asioiden sulattelu ovat nykyihmiselle harvinaisia ominaisuuksia.

Olemme tulleet kärsimättömiksi ja äkkipikaisiksi. Meidän on vaikea keskittyä. Onko niin, että sen minkä olemme voittaneet nopeudessa ja määrässä, olemme hävinneet ajattelussa ja sen laadussa?

Kehitystä ei voi jarruttaa, emme voi palata enää aikaan ennen nettiä. Eikä kaikki kehitys ole toki pahasta. Jonkin on kuitenkin oltava vialla, jos katse kääntyy yhä useammin lukemisen ymmärtämiseen – siihen mikä ennen on ollut itsestäänselvyys.

 

Moni meistä nauttii kirjojen lukemisesta. Mutta yhtä moni on kiireen ja väsymyksen lomassa kadottanut kirjan lukemisen ilon. On vaikea keskittyä, ja on helpompi avata vaikkapa Facebook, joka vilisee kissavideoita ja kuvia syksyn sienisaaliista.

Lukemisen ja Facebookin selaamisen jälkimaut poikkeavat kuitenkin tyystin toisistaan. Kirjan lukeminen avartaa ja synnyttää ajatuksia – netin tuijottelusta jää turtunut olo.

Pitkän lukutauon jälkeen vaaditaan ainakin parin päivän keskittymistaistelu, jotta levoton mieli antautuisi kirjan rytmin vietäväksi. Tuo taistelu palkitsee lukijan. Alamme kaivata kirjan ääreen.

Kirjallisuus saa meidät ajattelemaan ja tuntemaan. Tajuamme, ettemme ole yksin tässä maailmassa.

Maritta Lintunen

Kirjoittaja on kirjailija, Hämeenlinna.