Kolumnit

Kolumni: Mäkihyppy putosi keulalta – Aika irrottaa letkut

Kuvaaja: Pekka Rautiainen

Mäkihyppy nauttii edelleen suurta arvostusta ja toimii suhteellisen suurella budjetilla Suomen Hiihtoliiton ja Olympiakomitean alaisuudessa. Mäkihypyn rahoitusta on kuitenkin leikattu viime vuosina huomattavasti, eikä tarvitse ihmetellä syitä.

Kansainvälinen menestys on ollut Suomen suurmaahistoriaan peilaten heikkoa tämän vuosikymmenen. Olennaisin tekijä mäestä putoamisen taustalla on, että maassa ei yksinkertaisesti ole enää massaa, josta hyviä hyppääjiä (monikossa) voisi kuoriutua.

Antti Aalto on pitänyt Suomen mäkihyppyä pinnalla tällä kaudella, mutta uusia Aaltoja ei ole näköpiirissä. Kukaan suomalainen ei selviytynyt nuorten koti-MM-kisoissa toiselle kierrokselle.

Sunnuntaina normaalimäen SM-kisojen yleisessä sarjassa hyppäsi 20 miestä. Ero voittajasta seitsemänteen sijaan oli yhden kierroksen kisassa 57,4 pistettä. Sellainen kansallislaji.

Helsingin Sanomat listasi sunnuntaina kaikki 45 kansainvälisen lisenssin omaavaa suomalaista mäkihyppääjää. Aikuishyppääjiä on ylipäätään vain noin 70 ja juniorilisenssejä oli viime vuonna 179. Hyppääjien määrä on puolittunut viidessä vuodessa.

Tällä kaudella neljä miesurheilijaa käsittävä mäkihypyn A-maajoukkue toimii 400 000 euron budjetilla, joka on maajoukkuetoiminnan historian pienin. Lisäksi lajin huippu-urheilutoimintaan on kohdennettu 115 000 euroa Olympiakomitean tehostamistukea.

Mäkihyppy ei pudonnut Olympiakomitean painopisteuudistuksessa tutkan alle, mutta se ei ole kärkilaji, vaan investointilaji. Vertailun vuoksi: kärkilaji maastohiihto sai pelkästään OK:lta tehostamistukea tätä kautta varten 414 000 euroa.

Investointeja mäkihyppy vaatiikin jatkuvasti, sillä infrastruktuurin eli hyppyrimäkien ylläpito on kallista. Helsingin Sanomien mukaan Puijon mäkialue nielee Kuopion kaupungin rahoja noin 330 000 euroa vuodessa.

Ahveniston hyppyrimäki Hämeenlinnassa muuttui valkoiseksi elefantiksi, jonka ruokinta lopetettiin 24 vuotta sitten, kun käyttöä ei ollut ja mäki itsessään oli liian vanhanaikainen.

Tärkein kysymys ei oikeastaan ole enää se, miten mäkihyppy on tähän alakuloon päätynyt, vaan se, miksi lajia ylipäätään enää tekohengitetään. Tällä hetkellä syitä siihen ovat lähinnä maailman 20:nneksi paras mäkimies Aalto ja muutama potentiaalinen marginaalilaji yhdistetyn harrastaja sekä Mika Kojonkoski, joka oli päättämässä suomalaisen urheilun painopistelajeja.

Enää ei kannata nauraa sille, miten ruotsalainen mäkihyppy käytännössä lakkasi olemasta 1990-luvulla Jan Boklövin menestyksen jälkeen. Täytyy pikemminkin kunnioittaa naapurimaan hiihtoliiton ratkaisua laittaa kaikki munat maastohiihtokoriin.

Asiasanat